torstai 31. heinäkuuta 2014

Veli-Matti

Kanat ja kukot saavat liikkua vapaasti pihalla aina, kun olemme kotona. Nykyään niillä on tapana liikuskella pihalla tunnin pari kerrallaan. Sitten ne hakeutuvat itse takaisin tarhaan. Hyvä, että ovat omaksuneet tuollaisen tavan: ei tarvitse ajaa niitä pitkin pihaa aitaukseen. Jos ne sattuvatkin olemaan vielä pihalla, ne lähtevät hyvin perääni varsinkin, jos mukanani on jokin astia. Sen verran ovat persoja ruoalle.

Tämän päivän kuvasarjan päätähti on Veli-Matti, joka antautuu harvoin kuvattavaksi. Nyt se päästi lähelleen.

Veli-Matin tunnistaa harjan viimeisestä sakarasta, jossa on pieniä lovia.

Veli-Matti


Veli-Matti

Karvainen kaveri lähestyy ystävällisesti, mutta Rane on heti puolustuskannalla. Se kävi jo kerran höyheniään pörhistellen nokkaisemassa karvaista kaveria kuonoon. 

Hissu



tiistai 29. heinäkuuta 2014

Peruskesäpäivä

Kävimme vaihtelun vuoksi uudella uimapaikalla, harjualueella sijaitsevalla pienellä lähdepohjaisella lammella. Siellä oli...
...hiekkapohja ja kirkas vesi...


...mahdollisuus sukeltaa syvälle ja tarkkailla ruutanoita...



...ja tilaa ihan vain uida kaikessa rauhassa.



Ukkonen ja kunnon rankkasade vilvoittivat tänäänkin illansuussa. Sade lakkasi sopivasti ennen ratsastusta, ja ulkona oli hyvä hengittää.




Tunninaloituslenkillä metsäpolulla sai pitkästä aikaa väistellä vesilätäköitä.



Kiitos hyvästä tunnista hyvälle hevoselle!





maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ukkoseen päättynyt päivä

Leivoin aamulla pitkästä aikaa. Tämän kohta kuukauden jatkuneen hellejakson aikana ei ole oikein tullut edes mieleen, että leipoisi, vaikka kesäkuussa meillä oli yhtenään tarjolla tuoreita sämpylöitä ja pullia.

Yksi tämän kesän suosikkiruoka ovat olleet alusta asti itse tehdyt hampurilaiset, joita varten nuo sämpylät tein. Väliin tulee joko lihaa tai järvikalaa lisukkeineen. Tänään teimme pihvejä paikallisen kotiteurastajan kautta hankitusta lihasta, joka peittoaa selvästi suojakaasulihat.
Tänä kesänä olen panostanut sämpylöihin ja huomannut, että pitkä kohotusaika (väh. 2 tuntia) on kaiken a ja o.



Hyvästä paikallisesta, minimaalisen vähän kuljetellusta lihasta valmistetut pihvit ovat menossa uuniin.



Kiltit keittiöapulaiset 


Illansuussa kävin tyttäreni ja hänen kaverinsa kanssa elokuvissa katsomassa ihanan nyyhkyelokuvan, Tähtiin kirjoitetun virheen. Tyttäreni luki kyseisen kirjan viime viikolla, joten oli mukava nähdä uusi elokuva heti lukukokemuksen jälkeen. Koskettavaan tarinaan uppoutuminen teki hyvää minullekin, ja  
aion lukea kirjan mahdollisimman pian.

Elokuvissa ollessamme raju ukkoskuuro oli pyyhkäissyt Kotipihan yltä. Sen jäljiltä...


...teltta oli kasassa...


...ritarinkannukset kaatuneet maahan pitkin pituuttaan...
...mattoteline nurin...



...mutta kanatarhan väki onneksi turvallisesti samalla orrella. Myös miesväki ja koirat olivat turvassa. Ei siis hätää! 






sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kyllä Rane huolehtii

Ranesta taitaa olla kasvamassa kukko, joka hoitaa kukon tehtävät hyvin. Päästin vähän aikaa sitten parven ulos tarhasta, jolloin yksi kana jäi muiden matkasta. Se ei uskaltanut lähteä yksin muiden perään, sillä pihan toiselle puolelle siirtyneitä parven jäseniä ei enää näkynyt. Kohta kuului vaimeaa kaklatusta, ja kukapa muu kuin Rane palasi hakemaan kananeitiä.

Minusta on mukavaa seurata kanojen ja kukkojen menoa pihalla, enkä ole vielä kyllästynyt kuvaamaan niitä. Niiden asennot ja liikkeet ovat kauniita, mutta en läheskään aina onnistu tekemään kuvillani niille oikeutta.
Ruusu ja ruusu



Kanatytöt viihtyvät suviruusun alla. Täällä voisi olla jatkossa hyvä salaisen munintapesän paikka.



Hissu kulkee usein omia polkujaan.



Noin puolen minuutin sadekuuro yllätti, jolloin Rane ohjasi kanat suojaisaan paikkaan.


Rane tarkkailee valppaasti ympäristöä, jotta kanoilla olisi turvallista.


Rane (vas.) ja Hissu sovussa - ainakin toistaiseksi.












lauantai 26. heinäkuuta 2014

Rannalla

Lähellämme on hieno kyläyhdistyksen ylläpitämä uimaranta. Siellä käymme päivittäin ja joinain päivinä pariinkin kertaan. Paikka on rauhallinen; yleensä siellä ei ole meidän lisäksemme muita.
Tänään haimme viilennystä helteeseen rannalta. Illalla voi olla taas viilennyksen tarvetta, sillä menemme taas tanssimaan. Kotiin voisi yöllä tulla uimarannan kautta.
Uimassa Sinikivessä.




Tältä laiturilta ei kannata hypätä pää edellä, mutta käsillään voi pohjassa seisoa.



Ehkä tämä on kesässä kaikkein parasta.


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Viilennystä etsimässä

Jo aamusta oli niin tukalan oloista, että lähdimme pitkästä aikaa Ikean viileyteen. Ostoksia emme juuri tehneet; lapset saivat mehujää- ja jääpalamuotteja ja tietysti hot dogeja ja pehmistä kassalta päästyä.

Iltapäivällä viilennyksen tarve iski taas ja lähdimme veneretkelle tuttuun paikkaan, jossa on mukava uida ja nauttia eväitä. Karvainen kaveri intoutui tällä kertaa hyppimään laiturilta järveen - en ole minkään koiran nähnyt moista tekevän noin innoissaan. Harmi, etten tällä kertaa saanut laiturihyppelystä kuvia, sillä puhelimen akku loppui kesken retken. Joitain kuvia kuitenkin ehdin ottaa:


Välillä tulee sokeaksi sille, miten kauniita maisemia on ihan kodin lähellä ja veneellä tavoitettavissa.





Karvainen kaveri nauttii järvi-ilmasta. Tässä ollaan menossa kohti Ruokovirran kanavaa.

Lapset ja karvainen kaveri uimassa.



Karvainen kaveri ui taas pitkät matkat ja lopuksi innostui hyppimään laiturilta järveen.


Päästin kanatarhan väen illaksi täysin vapaalle jalalle. Varjoisat pensaiden ja kasvien alustat selvästi
vetivät puoleensa. Rane vaikuttaa ottaneen johtajakukon paikan. Se selvästi ohjailee laumaa ja on
kukoista se, joka eniten lähestyy minua, välillä vähän kukkoillenkin.





Rane kutsuu laumaa terassille.



Rane tutkii usein varpaitani. On se pari kertaa vähän nokkaissutkin niitä.



Varsinkin kukkopoikien kasvu on ollut hurjan nopeaa. Harjat ja heltat ovat kasvaneet lähes silmissä. Kuvassa Rane.


Taas mennään!




Ranessa on linssiluteen vikaa. Se tepastelee mielellään kameran edessä.




Kananeiti hakeutui alppiruusun varjoon. Sen alusta tarjoaa mukavan kuopimis- ja kylpemispaikan.



Tämä neiti viihtyi pionin lehtien alla.


Tämä kananen oleili värimintun ja poimulehtien katveessa.











torstai 24. heinäkuuta 2014

Lempiliikuntaa

Tämä ilta oli liikunnan suhteen aika täydellinen minulle. Kuudesta seitsemään oli ratsastustunti, josta osan menimme ilman jalustimia. Sen tuntee syvissä vatsalihaksissa. Tallilta päästyäni menin suoraan suihkuun, vaihdoin tanssimekon ylle ja tanssilenkkarit jalkaan. Kahdeksalta olimme jo paikallisella lavalla. Tanssimme monipuolista, hyvää tanssimusiikkia soittaneen lämmittelyorkesterin tahdissa aktiivisesti pari tuntia, jonka jälkeen pääesiintyjä (Matti ja Teppo!) tuli lavalle. Sen jälkeen tungos oli sellainen, ettei tanssimisesta tullut enää mitään. Liikkuminen oli yhtä törmäilyä ja jumittamista, josta oli tanssin ilo kaukana. Teemmekin usein niin, että vietämme lavalla alkuillan ja tulemme yhdeksitoista kotiin. Siinä ehtii saada hyvät liikunnat.



Ei saa kertoa opelle, että minulla oli puhelin taskussa ja otin metsälenkillä alkukäynnin aikana salaa taas tällaisen horsien.

Kahdet tärkeät kengät: ratsastuskengät ja tanssilenkkarit. Karvainen kaveri on pureksinut molempiin hampaanjälkensä.







keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Muna on kanaa taitavampi ja hyvä niin

Tänään meillä oli kouluratsastustunti. Huomasin taas munan olevan kanaa taitavampi, kun tyttäreni sai opettajan kehut onnistuneesta sulkutaivutuksesta. Itse en tuota kouluratsastusliikettä vielä kunnolla osaa ja siksi harjoittelin avotaivutusta. Ukkoskuuro nousi sopivasti tunnin loputtua helteistä ilmaa raikastamaan.
Tämän jo 20-vuotiaan ponitamman kanssa on moni oppinut ratsastamaan. Tyttäreni alkaa olla sen selkään jo vähän liian pitkä. 

Ei oikein onnistunut tämä selästä käsin otettu pikaotos. Joka tapauksessa kuvassa on Kersa komeine tummine harjoineen. 


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ilman satulaa

Tänään ratsastimme ilman satulaa. Se tekee erittäin hyvää tasapainolle ja istunnalle mutta ei niin hyvää ruumiinosalle, joka painuu hevosen selkäluuta vasten. Olen sen verran tottumaton satulattomuuteen, että tunnin lopussa oli jo melkein pakko päästä pois selästä. Kuitenkin ilman satulaa menemisessä on jotain, mikä saa olemaan välittämättä kivusta. Esimerkiksi tänään sain hevosen taipumaan paljon paremmin kuin satulan kanssa. Lisäksi laukka nousi suoraan käynnistä kevyesti. Toisaalta kaikilla hevosilla ei edes ole  kovin terävää selkärankaa, mutta tällä yksilöllä, jolla ratsastin, on. Saa nähdä, miten jalkoväli kestää huomisen tunnin.


Tänään riittivät pelkät suitset eikä satulaa nostettu selkään ollenkaan.

Tyttäreni lempiponi valmiina tunnille.


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Haikeutta ilmassa

Tällä viikolla käyn tyttären kanssa peräti neljänä iltana ratsastamassa. Tuntuu jo vähän haikealta, sillä elokuun lopussa tutut hevoset lähtevät uusiin koteihinsa, kun ratsastuskoulu lopettaa toimintansa. Tässähän olisi saattanut olla surussa rypemisen ja jopa harrastuksen lopettamisen paikka. Kuitenkin olen huomannut ajattelevani, että harrastuspuitteiden muutos - siirrymme siis toiselle tallille, jossa olen jo jonkin verran käynytkin - on mahdollisuus. Ehkä tämä johtuu siitä, että olen huomannut uusien hevostuttavuuksien olevan lähes poikkeuksetta antoisia.


Tänään harjoittelin oikeanlaista istuntaa tämän kauniin eläimen kanssa. Jos minulla olisi ollut paljon ylimääräistä rahaa nyt ja tulevaisuudessa, olisin mielelläni ostanut juuri tämän itselleni. 


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Hyvä sunnuntai

Onnistuin viisi vuotta sitten kasvattamaan siemenistä ritarinkannuksia. Ne nousevat maasta joka vuosi ja venyvät yli kaksimetrisiksi. Toivon tyyntä ja sateetonta viikkoa, että raskaat kukkavarret jaksavat pysyä pystyssä. Jossain tuolla varastossa olisi tukikeppejä, mutta en ole niitä jaksanut muistanut ajoissa laittaa. Jokainen kukkavarsi olisi tuettava erikseen - tuntuu liian vaivalloiselta. Kannuksia on kolmea väriä, joista kaikista pidän ja jotka sointuvat hyvin yhteen.




Nämä roosat kannukset ovat erityisen herkkiä kaatumaan, jos on vähänkin kova tuuli










Iltapäivällä kävimme veneretkellä. Tämäntapainen pienen mittakaavan matkailu on mukavaa.

Maisemaa matkan varrelta.



Karvainen kaveri oli tietysti mukana.

Hyvärinvirta



Retkipaikan rannasta avautuva maisema.



Mukana oli herkulliset eväät.
Lapset söivät maissia ja broilerinuijia.


Aikuisille oli maissin sijaan salaattia, fetaa ja kylmää juotavaa. Nam.