Untuvikkoja

Neljä tipua on kuoriutunut: kaksi vaaleaa ja kaksi tummaa. Ne näyttävät voivan hyvin ja ovat oppineet syömään ja juomaan matalilta vadeilta. Ylihuomenna tuon ne kotiin.

Kukin tipu on sen verran yksilöllinen, että ne on helppo erottaa toisistaan.

Tiput viihtyvät edelleen lämpölevyn alla.

Tämä yksilö vaikuttaa erityisen reippaalta ja toimeliaalta.

Kuoriutuminen alkoi

Kouluni biologian kurssilaiset laittoivat opettajansa johdolla munia hautomakoneeseen kolme viikkoa sitten. Tänä aamuna jo kaksi tipua oli täysin kuoriutunut. Kaksi oli ponnistelemassa ulos kuoristaan, kun lähdin kotiin. On jännittävää nähdä, kuinka monesta munasta kuoriutuu tipu huomiseen mennessä.

Kaksi ensimmäistä tipua lämmittee lämpölevyn alla.

Nämä piipittävät äänekkäästi.

Kuoriutuminen on kovaa työtä ja vie tunteja. 

Minitilkkutyö

Teki mieli ommella. Jotta en taas saisi aikaiseksi keskeneräistä käsityötä yläkertaan lojumaan ja jatkoinspiraatiota odottamaan, päätin tehdä minitilkkutyön. Se sopii hyvin liinaksi olohuoneen pikkupöydälle. Tekisi mieli tehdä tyynynpäällinen samaa sarjaa, sillä kankaita on vielä. Ehkä innostun ensi viikolla.

Käytin tilkkuliinassa ohutta vanua, ja tikkaukset tein nopeasti koneella.

Liina löysi heti paikkansa.

Jotain valmista taas

Sain lauantaina Haruni-huivin valmiiksi. Eilen sitten laitoin sen kastelun jälkeen pingottumaan. Pitsineuleena neulottu huivihan ei näytä oikein miltään ennen pingotusta. Huivi on hyvän kokoinen, joten kiinnitin sen sänkymme patjaan. Nuppineulat riittivät juuri ja juuri.

Huivi pingottuu.

Valmista! Huivi on ihanan kevyt ja juuri hyvän kokoinen.

Olin huiviin sen verran tyytyväinen, että aloitin toisen langasta, jonka ostin vaikken tiennyt, mitä siitä neuloisin.

Enpä saanut vastustettua tämän langan sinisen sävyjä ja hopeista kimallusta.

Alulla on Ravelrystä löytyvä Stockinette Haruni -huivi, muunnelma alkuperäisestä Haruni-ohjeesta. 

Ommeltuakin sain vähän. Suloisista pääsiäiskarkkipapereista syntyi pieniä vetoketjupussukoita. Tässä on osa niistä.

Rakas Rukka

Koiramme Rukka täytti vuosia, minkä kunniaksi paistoimme munkkipossuja. Ne ovat Rukan herkkua.

Rukka, 7 vuotta

Mikä täällä tuoksuu? Ei kai vaan munkit?

Kyllä!

Mukava ilta

Tämä ilta oli mukava, sillä sen täyttivät mieluisat harrastukset. Ensin oli vuorossa ratsastus.

Sain taas ratsastaa Jarskilla.

Oli hyvä tunti. Kentän liukkaus ja sohjoisuus ei juuri haitannut.

Tallilta tulon jälkeen menin vielä kutomaan.

Kudon pellavakangasta.

Sidos on yksinkertainen ja selkeä.

Kudonnan opettaja neuvoi kinnasneulatekniikkaa, joka on minulle uusi tuttavuus. Vaikuttaa hankalalta, mutta haluan opetella tekniikan kunnolla. 

Ensimmäiset kinnasneulasilmukat - harjoiteltavaa riittää. Pidän työvälineestä, luisesta kinnasneulasta.

Terassikauden avaus

Aloitin tänään kotiterassilla istuskelun, sillä aurinko lämmitti ihanasti. Minulla oli hyvää seuraa: karvainen kaveri sekä useita pikkulintuja. Erityisesti ilahduin, kun huomasin mustarastaan ruokinta-automaatilla. En kuitenkaan saanut siitä kuvaa, sillä se pyrähti pois heti havaitessaan liikettä.

Miellyttävä terassiseuralaiseni

En saanut mustarastasta kuvaan, mutta sinitiainen oli pelottomampi.

Kaikki kohdallaan

Tämänpäiväisellä ratsastustunnilla oli kaikki kohdallaan: ihana Jarski alla ja lempeä, valoisa alkukevään ilta ympärillä. Virkistyin.

Kevättuuli

Aurinkoinen iltapäivä houkutti lenkille. Tuuli oli sen verran kova, että se sai karvaisen kaverin korvat heilumaan.

Meneeköhän vielä kauan siihen, että Lapinjärvi vapautuu jäistä?

Haudonta alkoi

Eilen koulumme biologian opettaja laittoi maatiaiskanan munia hautomakoneeseen. Munat tulivat hänelle postissa, joten toivottavasti ne ovat pysyneet kuljetuksen ajan lepotilassa. Voi kun haudonta onnistuisi! Jos näin käy, saamme Kotipihaan pääsiäiseksi tipuja.

Liikuntakavereita

Lomaviikko on mennyt nopeasti. En ole tehnyt mitään ihmeellistä; lähinnä käsitöiden tekeminen on kuulunut melkein jokaiseen päivään. Päivät ovat olleet pilvisiä ja harmaita, ja siksi ulkoilu on jäänyt vähäiseksi. Eilen kuitenkin liikuin ulkona hyvässä seurassa.

Karvaisen kaverin kanssa kiersimme tutun lenkin loskaisuudesta huolimatta.

Illansuussa oli vuorossa viikon kohokohta: ratsastustunti. Sain taas ratsastaa Jarskilla, josta pidän kovasti ja jonka selässä on erityisen luonteva olla. Opettaja sanoikin, että liikumme hyvin yhdessä ja että Jarski on kanssani rento ja tyytyväinen.

Jarski on lempeä ja sillä on kaunis katse.

Tässä ollaan lähdössä tunnille.

Veli-Matti vahtii

Taas kävin kanatarhan väkeä katsomassa. On mukava ajatella, että jo reilun parin kuukauden päästä saan linnut omaan pihaan. Pääsiäisen aikaan meille on tulossa tipuja, sillä ensi viikolla biologian kurssilaiset laittavat maatiaiskanan munia hautomakoneeseen. Toivottavasti haudonta onnistuu.