Kuvia viikon varrelta

En ole ehtinyt kirjoittamaan, mutta kuvia olen ottanut jonkin verran.

Tiistai-ilta oli kaunis ja menimme veneilemään.

Ei tullut kalaa useista vavoista huolimatta.

Torstaina ratsastin Jarskilla. Laukattiin oikein kunnolla.

Perjantaina eli tänään karvainen kaveri ulkoili kanojen kanssa. Musta pikkukukko eli Batman näytti toissailtana kaapin paikan ajamalla Kaapoa takaa, joten se pysyy nyt sopivan etäisyyden päässä linnuista.

Se on oppinut jo vähän paimentamaankin niitä.

Aku ja Kaapo

Kotona taas

Olin reilun viikon poissa kotoa aivan erilaisissa, kauniissa maisemissa. Oli kuitenkin ihanaa palata takaisin ja huomata, miten mukava on seurata kanatarhan väen ulkoilua. Tipuja ei voi enää sanoa tipuiksi: ne olivat matkani aikana kasvaneet paljon. Nyt varmistui se, että musta yksilökin on kukko - voi harmi.

Kaneli ulkoilee.

Urho ja Kaneli.

Tytöt kukkapenkkiä kuopimassa.

Narsissit olivat alkaneet kukkia ollessani poissa kotoa.

Esteri

Viivi

Kevätsää ei lämmitä...ainakaan tänään

Arkivapaa on ollut tuulinen ja sateinen. Aika paljon olen silti oleillut tänään kanojen ja tipujen kanssa pihalla.

Tarhan pohja on inhottavan liejuinen sateen takia. Nurmella tepastelu puhdistaa jalat vähäksi aikaa.

Ruusu ja Esteri taivavat olla tämän parven kuningattaret.

Tiput odottavat tarhan nurkalla häkkiin jäänyttä sisarustaan. Taas oli vaikeaa löytää oviaukko.

Kanat uskaltautuivat jo yllättävän pitkälle, alppiruusunurkkaukseen.

Huomenna lähden reiluksi viikoksi matkalle. Kun palaan, omenapuu ja ruusupensaat ovat varmaan jo aivan vihreät.

Tytär valmisti ihanan, kevyen smoothie-kakun vapaapäivän kunniaksi. Oli hyvää!

Illalla ompelin vielä kolmen pussukan sarjan huomenna alkavaa matkaa varten. Sarjaan kuuluu aurinkolasikotelon lisäksi kaksi pussukkaa, joista toiseen kokoan pienen matka-apteekin ja toiseen laitan hiusharjan ja pienen suoristusraudan.

Nämä pitävät olkalaukun sisältöä järjestyksessä. 

Kaikki kanat kotona

Nyt kaikki viisi kanaa ovat muuttaneet takaisin Kotipihaan. Haimme siis eilen illalla Vuokon, Ruusun ja Esterin kotiin. Kuvasin niitä tänään illansuussa, kun päästin ne vähäksi aikaa vapaana pihalle kuljeksimaan. Ne eivät vielä uskalla mennä kauas häkistä. Lähin kukkaistutus vaikuttaa olevan sopiva retkipaikka näin alkuun.

Tässä tepastelee Ruusu, jolla oli vaikeuksia tajuta, että oviaukon kautta pääsee häkistä ulos.

Nyt suunta on oikea, Ruusu!

Tänne päin! Tiput näyttävät tietä vihreälle nurmelle.

Tässä on Esteri, jolla Ruusun tavoin oli vaikeuksia oivaltaa oviaukon sijainti.

Kukkapenkistä näyttää löytyvän makupaloja.

Kuopiminen kuohkeuttaa kasvualustaa.

Aika pian tuli kuitenkin koti mieleen. Sinne tuli yhtäkkiä kiire palata. Vapaudesta pitää nauttia pienin annoksin.

Äkkiä takaisin häkkiin!

Onneksi oviaukko on vielä paikallaan.

Tervetuloa Viivi!

Heti aamulla haimme Viivin talvikodista Kotipihaan. Se tutki tarkkaan kanatarhan ja näytti heti hyväksyvän uuden tiput.

Viivi nauttii ulkoilmasta pitkän talven jälkeen.

Se kävi heti tutkimassa paikat, muun muassa mökin ja munintapesät.

Pihassa kukkii jo jonkin verran:

Sinivuokko

Kevätkaihonkukka

Narsissi

 Eilen ompelin pitkästä aikaa vaatteen itselleni. Hame onnistui hyvin. Kankaana on "Yön kulkijat" -
luomutrikoo, jonka tilasin ihanan työkaverini innostamana. Tuli sellainen olo, että voisin vuosien tauon jälkeen palata ompelemaan vaatteita.

Kaavaa minulla ei ollut. Leikkasin kankaan erään hyvänmallisen hameen avulla.

Korvasieniä

Jo viikolla kävimme tutkimassa korvasienitilannetta ja totesimme, ettei pieniä sienen alkuja vielä raaskinut poimia. Sade ja lämpö olivat tehneet muutamassa päivässä tehtävänsä, ja tänään poimimme reilun pari litraa sieniä. Keitin ne äsken huolellisesti, ja huomenna valmistamme niistä ruokaa, ehkä keittoa tai risottoa.

Tämä oli tilanne tiistaina.

Tänään sienet olivat jo hyvän kokoisia.

Näistä saa pari kolme ateriaa.

Hyvä tunti taas kerran

Oli hyvä ratsastustunti lempeässä tihkusateessa toukokuisen lintujen konsertin helistessä ympärillä. Jarskin kanssa oli ilo liikkua, ja opettaja sanoi, että Jarski oli tunnin aikana selvästi mielissään. Se on kaunis kiitos ratsastajalle.

Valmis!

Vihdoinkin sain pitkään työn alla olleen, ompelupisteessäni pyörineen tilkkupeiton valmiiksi. Aloitin tämän työn kesällä 2013. Peitto valmistui vähitellen, sillä se oli Fat Quarter Shopin Block of the month -peitto. Oli mukava tehdä peitto tällä tavalla rauhassa blokki blokilta edeten. Sain peiton pinnan valmiiksi jo loppukesällä 2014, mutta tikattavaksi lähetin sen vasta tänä keväänä. Tikkaus on kaunis: se on Töölön Tilkkupajan taitavan Soile Kivisen käsialaa.

Nimesin peiton yksinkertaisesti Kesäpeitoksi, sillä väri- ja kuviomaailma on kesäinen. Huomenna kiinnitän peiton taustapuolelle tilkun, johon olen kirjannut peiton nimen, tekoajan (2013 - 2014), peiton ompelijan eli oman nimeni ja tikkaajan eli Soilen nimen. Tilkku on minulla jo valmiina odottamassa, mutta en juuri nyt jaksa sitä ommella. Sain käsin ompelusta tarpeekseni, kun kiinnitin kanttauksen viimeisen sivun äsken. Tuntuu, että pistoja tuli tälle päivälle tarpeeksi.

Kesäpeitto on valmis. Levitin sen olohuoneen lattialle, ja Rukan (vasen yläreuna) piti heti päästä laskemaan tassunsa peiton päälle. Tätä peittoa en kyllä anna koirien myllätä.

Peitossa on 12 erilaista blokkia, joille yhteistä on sininen keskusneliö.

Taustakangas on beige kirsikkakangas. Tikkauksissa on selkeitä kukka- ja lehtikuvioita. Sininen kanttaus on mielestäni raikas.

Vappu tuli vapuksi kotiin

Vapunpäivänä haimme yhden kanoista kotiin. Ajatuksena oli, että tiput tottuisivat vähitellen isojen kanojen läsnäoloon. Yksi kanoista oli selvästi ollut kukon poljettavana liikaa ja ehkä se oli muutenkin nokkimisjärjestyksessä alimmaisena: sen verran niskasta kalju ja aran oloinen tämä yksilö oli. Siksi valinta oli helppo: Vapuksi nimeämäni kana pääsi ensimmäisenä kotiin. Samalla vahvistui ajatus siitä, että hankkiudumme Veli-Matista eroon. Jompikumpi kukkotipuista saa ottaa sen paikan.

Vapulla oikein ryhti oikeni, kun kukko ei enää kiusaa sitä.

Ympäristönvaihdos ei vaikuttanut munintaan: Vappu on muninut joka päivä munintapesään.

Vappu on tipuille kiltti. Iltaisin se kutsuu niitä mökkiin.

Tiput osaavat jo pyrähtää orrelle.

Karvainen kaveri juoksee taustalle.

Kukkopojat eivät ole millänsäkään, vaikka karvainen kaveri haukkuu.