Kukkoruukku

Kaikista pihallamme olevista ruukuista, joissa alunperin oli pelargonian taimia, on tullut kylpyruukkuja. Kukotkin käyvät niissä kylpemässä.

Kukkoruukku = Aku kylpee

Ruukkuja ei ole läheskään aina vapaana ja yhdestä on jo kaikki multa pärskitty pois, joten nämä tytöt kylpevät kukkapenkin mullassa.

Hyvä päivä

Aamulla kävimme poimimassa tämän kesän ensimmäiset mustikat. Niitä kertyi tunnissa kolme litraa. Jos huomenna ei sada, otamme eväät mukaan. Tavoite on kymmenen litraa.

Ensimmäiset mustikat käytämme tuoreena. Tytär leipoi jo mustikkapiirakan.

Postilaatikosta löytyi mukava lähetys: Block of the month -peiton toinen blokki. Leikkelin kankaat ja ompelin blokin heti iltapäiväunien jälkeen.

Blokin osat ovat tässä leikattuina ja merkittyinä.

Valmis taloaiheinen blokki on tässä. Onnistui hyvin. 

Kohta lähdemme lavalle tanssimaan. Se on hyvä päätös hyvälle päivälle.

Kylpyruukku

Istutin joitakin viikkoja sitten itse kasvattamiani pelargonian taimia ulkoruukkuihin. Ei mennyt kauaakaan, kun terassille asettamani ruukku näytti kummalliselta.

Taimet olivat hävinneet ja osa mullasta oli pitkin terassia. Arvasin aika pian mistä on kyse. Ruukku on ollut ahkerassa käytössä, ja tänään osuin oikealla hetkellä paikalle.

Viivi oli kylpemässä! Kyllä tämä ruukku varmasti on miellyttävä kylpyamme: se on juuri sopivan kokoinen ja puhdasta multaa täynnä. Ehkä sijainti kanatarhan ulkopuolella tuo kylpyhetkeen kylpyläloman tuntua.

Lisään tähän vielä kuvan eilisestä ratsastuskaverista, Rubenista, jonka selässä vietin pari tuntia maastossa yllättävän lähellä kotia.. Oli mukava huomata hevosen selästä käsin, että lähipäivinä kannattaa mennä mustikkaan ja ehkä kantarellejakin katselemaan.

Ruben on islanninhevonen. 

Kukassa viikolla 29

Viime viikolla pionit aukoivat kukkiaan.

Nämä Bowl of beautyt alkavat olla jo ylikukkineita.

Tämä taitaa olla Sarah Bernhardt.

Nyt en muista tämän vahvanvärisen pionin nimeä. Onkohan se Karl Rosenfeldt? 

Tämä Bowl of beauty on vasta avautumassa.

Ritarinkannukset eivät jaksa kannatella kukkavarsia ilman tukia. Ehkä pitäisi poistaa ne, sillä en ole innokas tukemaan niitä. Riittävän kaukaa katsottuna ne näyttävät kuitenkin hyviltä. 

Kanatarhan väki viihtyy pihalla hyvin.

Onnistuin!

Nyt kyllä annan itselleni kympin käsityöstä, jonka tein. Kyseessä on käsityöblogimaailmassa jonkinlaiseksi ilmiöksi noussut Sew together bag, josta olen suomalaisissa blogeissa huomannut käytettävän nimeä Neljän vetoketjun pussukka.

Tilasin jo keväällä muutamalla eurolla sähköisen ohjeen Craftsystä ja aloitin asian hauduttelun. Lopulta päätin käyttää työhön viimeksi valmistuneen tilkkupeiton viimeiset jämäkankaat. Etenin vähitellen: ensin ompelin päällimmäisen tilkkupinnan, sitten muutaman viikon kuluttua tikkasin siihen taustavanun. Yhtenä iltana leikkelin loput pussukan osat ja toisena luin englanninkielistä ohjetta sillä periaatteella, että haluan ymmärtää jokaisen työvaiheen oikein. Varsinainen ompelutyö eli pussukan kokoaminen jakaantui parille illalle. Lopputulos on hieno, vaikka itse sanonkin. Siksi ansaitsen arvosanaksi kympin.

Pussukka näyttää suljettuna kohtalaisen tavalliselta penaalilta. Mutta kun vetoketjun aukaisee, paljastuu pieni tilaihme.

Ensinnäkin pussukassa on neljä varsin tilavaa osastoa, joihin laitoin kuvaa varten käsityötarvikkeita.

Mutta ei tässä vielä kaikki...

Osastojen välissä on kolme vetoketjutaskua, joihin saa hyvään järjestykseen kaikenlaista tavaraa, tässä tapauksessa kyniä, mittanauhan, leikkurin varaterän ja neuloja. Pussukka ei ole kuvassa läheskään täysi, joten siihin saa mahtumaan paljon kaikenlaista. Mielestäni tämä on upea, käytännöllinen tuote. 

Kukassa viikolla 28

Viime viikon aikana kuvasin taas kasveja, jotka aloittivat/ovat aloittamassa kukintaa.

Ritarinkannukset availivat ensimmäisiä kukkiaan. En taaskaan saanut tuettua kukkavarsia ajoissa, joten  täyden kukinnan vaiheessa varret todennäköisesti kaatuvat maahan.

Tämä jonkin sortin kurjenpolvi viihtyy ja leviää yllättävän hyvin pionin juurella takapihan istutuksessa, johon olen työntänyt kaikenlaisia jämätaimia sillä periaatteella, että ne jotka menestyvät, saavat kasvaa ja levitä.

Autokatoksen päädyssä olevasta istutuksesta on kasvanut yllättävän näyttävä. Kasveissa on monia vihreän ja luonnonvalkean sävyjä. Isotöyhtöangervot kukkivat nyt, myöhemmin on mustilanhortensian vuoro.

Bowl of beauty -pioni avautuu pian.

Samoin tämä pioni.

Karvainen kaveri käyskentelee lähes aina mukanani pihalla.

Batman

Aku

Aku

Tilkkutyynyt

Tänään toteutin mielessäni pitkään pyörineen ompelutyön. Ompelin kaksi koristetyynynpäällistä, jotka ovat samaa sarjaa viimeksi valmistuneen tilkkupeittoni kanssa. Näin olen tehnyt aiempienkin peittojeni kanssa. Kangaspaloja oli vielä jonkin verran jäljellä, ja ne riittivät hyvin kahteen tyynyyn. Nyt voin huoletta käyttää loput kangastilkut joihinkin muihin käsitöihin.

Pidän tähtiblokkien ompelemisesta, ja siksi valitsin nämä kuviot peiton kahdestatoista vaihtoehdosta.

Tässä tyynyt ovat sängyllämme niihin kuuluvan tilkkupeiton kanssa. Peitto on ihana päiväunikäytössä: sen alle mahtuu hyvin kaksi lepäilijää ja yhdelle hengelle se ruhtinaallisen iso.

Sadepäivä = käsityöpäivä

Taas vaihteeksi on satanut lähes koko päivän. Siksi olen tänään tehnyt käsitöitä. Aamulla kävin kutomassa reilun tunnin ajan, minkä jälkeen päätin muuttaa ompeluaiheisen kangaspalan sellaiseen muotoon, että siitä olisi hyötyä ja iloa ompelupisteessäni.

Ensiksi tein kaksi tukihuovalla jämäköitettyä säilytintä kankaita varten.

Kangaskorit onnistuivat hyvin. Mitoitin korit päälikankaan ruutujen mukaan. Vuorina on vanhaa Marimekon ruutukangasta. Isossa korissa on päädyissä kahvat, jotka eivät kuvassa näy.

Pienempi kori mahtuu suuremman sisään. 

Molempia kankaita jäi vielä tähteeksi, joten päätin tehdä Tilkkutaide Eija Kauseen blogista löytämääni ohjetta hyödyntäen käsityökorin. Korin runkona käytin Pirkka turkkilainen jogurtti -purkkia. Jouduin muuntelemaan alkuperäisen ohjeen mittoja, sillä siinä käytetty purkki oli suurempi kuin käyttämäni vaihtoehto. Lisäksi halusin tehdä alareunan taskut siten, että kankaan kuvio tulee huomioitua. Korista tuli mielestäni toimiva ja hieno.

Käsityökoriin saa kaiken oleellisen käden ulottuville.

Korissa on tällainen pussimainen yläosa, joka menee siististi koriin sisään silloin, kun suljettavalle yläosalle ei ole tarvetta.

Kukassa viikolla 27

Kotipihan terassilla on saanut nauttia koko viikon syreenin ja suviruusun tuoksusta sekä niiden kauniista väriyhdistelmästä. Päivänkakkaratkin jatkavat kukkimistaan. Ne huojuvat viehkeästi tuulessa.

Rungollisen syreenin upea kukinta jatkuu. Suviruusu kukkii sen alapuolella.

Suviruusu

Päivänkakkarat ovat mielestäni ihania, selkeitä kukkia. Olen kasvattanut nämä monta vuotta sitten siemenistä. Ne ovat jotain isokukkaista, pitkään kukkivaa lajiketta.

Olen antanut niiden vallata ison osan huvimajaa ympäröivästä istutuksesta.

Toinen suosikkikukkani on pioni. Nuput ovat pulleita, ja luulisin kukinnan alkavan reilun viikon päästä. Sitä kannattaa odottaa.

Pionin nuppuja

Pihan nurkalla, lähellä kanatarhaa kukkii teresanruusu. Istutin ehkä viisi vuotta sitten tuohon nurkkaukseen pari teresanruusua, pari rusokuusamaa ja pari syreeniä sillä ajatuksella, että ne muodostaisivat kauniin tuoksuvan, ehkä perhosia houkuttelevan aidanteen. Jostain syystä kasvit ovat kasvaneet kokoa aika vähän. Ehkä lähistöllä kasvava koivu vie niiltä kasvuvoimaa tai ehkä ne kasvattavat vielä juuristoa. Jospa kymmenen vuoden päästä alkaisi tuntua siltä, että minulla on ihana aidanne, joka kukkii vaaleanpunaisin, liiloin ja valkoisin kukin. Ja houkuttelee niitä perhosia.

Suviruusu

Kesänaapureita

Meillä on mukavia kesänaapureita, jotka kohtaan joka aamu aamulenkillä.

Neljä lammasta ja sonnivasikka laiduntavat kotitiemme varressa. 

Lapinjärventien varressa hevosia on enää neljä. Vielä viime kesänä niitä oli lähemmäs parikymmentä.

Ensimmäinen hellepäivä

Tänään oli kesän ensimmäinen hellepäivä. Ja koska ensi viikoksi on jo luvassa viilenevää, lähdimme veneellä retkelle. Se on mielestäni paras tapa viettää hellepäivää.

Menimme veneellä tuttuun vakioretkipaikkaan, jossa ei taaskaan ollut lisäksemme muita. Onneksi tällaisia rauhallisia paikkoja on olemassa. Kävijöitä varten on laituri, uimaranta, nuotiopaikka, pöytä penkkeineen ja siisti ulkohuussi. Huippua. 

Karvainen kaveri on himouimari. Se juoksee pitkin laituria, hyppää veteen, ui rantaan ja toistaa saman yhä uudelleen.

Häntä toimii peräsimenä.

Vesilelu lentää veden yllä. Tämä kuva on lasten ottama. 

Tytär kuvasi pilviä.

Veneretkellä pitää olla hyvät eväät. Retkipaikalla valmistimme helpon lounaan retkikeittimellä: pastaa kermakastikkeessa (Pirkka) ja eineslihapullia. Lisukkeena oli kotona valmistamaani couscous-kikhernesalaattia. Hyvää.

Jälkiruuaksi nautimme kirsikoita. Pannukahviakin keitimme.

Syönnin jälkeen veneilimme erääseen läheiseen saareen, jossa saa retkeillä ja jossa sijaitsevaa mökkiä voi vuokrata edullisesti. Totesimme paikan mukavaksi, joten menemme sinne varmaan lähiaikoina yöksi.

Ylitimme aika ison selän.

Vesi pärskyi veneen vierellä.

Saaritarkastuksen jälkeen palasimme retkipaikan rantaan, jonka laiturilla lapset ja karvainen kaveri odottelivat.

Lopulta palasimme Sinikiven rantaan,