Viikonloppu

Vietimme viikonlopun kaikessa rauhassa kotona. Tuntuu, etten tehnyt mitään erityistä, mutta kuitenkin pieniä asioita, joihin ei arkena tunnu jäävän aikaa.

Perjantai-iltana sekoitin yön yli seisotettavan pataleivän taikinan, jonka lauantaiaamuna paistoin. Lauantaina leivoimme muutakin. Tein herkullista ruissuklaakakkua Perinneruokaa prkl -blogin ohjeella. Tytär leipoi omenakookosmuffinsseja. Molemmat onnistuivat hyvin, mutta kuvaus unohtui.

Sunnuntaina olin puolison kanssa uistelemassa. 

Tässä saalis: kahden kilon painoinen hauki.

Maiseman kauneus jaksaa aina yllättää.

Arki-iltoja

Pyrin siihen, että jokaisessa arki-illassa olisi edes vähän akkuja lataavaa ja mieleistä, rauhoittavaa tekemistä. Onneksi koti lähiympäristöineen tarjoaa mahdollisuuksia tähän.

Maanantaina ratsastin Piirrolla, hienolla suomenhevosella. Teimme aika vaikeita tehtäviä, esim. vastalaukan nostoa ja avotaivutusta laukassa.

Eilen maistoimme ensimmäiset Pirjan tuottamat omenat, hyviä ovat. Harmi, että Keltakanelin sato näyttää menevän pilalle pihlajanmarjakoin takia. En tajunnut kesällä, että olisi pitänyt tehdä jonkinlainen torjuntaruiskutus.

Tänään vaihdoin puhtaat kuivikkeet kanataloon. Sillä aikaa kanatarhan väki harhautui naapurin pihaan, josta karvainen kaveri paimensi ne taitavasti takaisin kotiin. Rouvat kävivät heti karkureissun jälkeen tutkimassa kanatalon tilanteen ja palasivat tyytyväisinä orrelle iltaa viettämään. 

Kanatarhan sisällä kasvava syyshortensia kukkii upeasti. Harmi vain, että kanat ovat parturoineet kasvin alaokasat, minkä takia pensas ei oikein tuuheudu ja pyöristy.

Tällainen lilja, jollaista en muista istuttaneeni, kukkii ja tuoksuu ihanasti takapihan istutuksessa.

Mukava iltahetki

Pitkän työpäivän jälkeen menin istuskelemaan kanatarhaan. Siellä rauhoittuu huomaamattaan, vaikka puhelin olikin mukana. Halusin pitkästä aikaa ottaa muutaman kuvan kanatarhan asukkaista.

Batman on komea nuori kukko. Se hoitaa kukon tehtävää hyvin: ilmoittaa löytämistään herkuista eikä suostu tulemaan illalla häkkiin ennen kuin kaikki kanat ovat turvallisesti kotona. Pari päivää sitten se jopa haki naapurin pihaan omille teilleen lähteneen Kanelin takaisin.

Tässä on Vappu.

Kanarouvat torkkuvat ilta-auringossa.

Aku intoutui kiekumaan.

Batman vahtii.

Kaneli vain kaunistuu.

Hyvää tekeviä asioita

Pitkän loman jälkeen on ollut vaikeaa löytää hyvä rytmi päiviin. Pitää melkein huolehtimalla huolehtia siitä, että päivissä on jotain virkistävää ja palauttavaa.

Lauantaina olimme uistelemassa. 

Sunnuntaina kävimme eräässä tutussa sienimaastossa, mutta sinne oli ehditty jo ennen meitä. Saimme kuitenkin jonkin verran kantarelleja ja mustia torvisieniä, mutta emme siinä mittakaavassa kuin vuosi sitten. Hyvä näinkin.

Eilen oli vuorossa ratsastus ja uusi tuttavuus, Elton. Ei ollut minulle mitenkään helppo ratsastettava, mutta teki hyvää olla vähän epämukavuusalueella.

Tänä iltana olimme jälleen uistelemassa. Oli ihanan tyyni ilta, ja aurinko paistoi matalalta. Järvimaisema oli erityisen kaunis.

Kaneli munii!

Kylläpä yllätyin tänään iloisesti, kun menin ensimmäisen loman jälkeisen työpäivän päätteeksi kanatarhaan. Kaneli, joka on noin neljän ja puolen kuukauden ikäinen, oli muninut ensimmäisen munansa!

Kanelin muna erottui heti , sillä se on vaaleanruskea ja melko pieni.

Pieni asia voi tehdä iloiseksi!

Eiken kävimme vielä loman mutta ei kesän viimeisellä veneretkellä.

Tässä mennään pitkin Ruokovirran vanhaa kanavaa.

Keulapaikka kelpaa viidesluokkalaiselle.

Mukana oli tietysti myös Kaapo.

Viimeiset lomapäivät

Loman viimeiset päivät ovat kuluneet aikatauluttomasti ja ilman pakollisia tekemisiä niin kuin koko lomakin.

Kävimme parina päivänä veneilemässä. 

Tänä kesänä on ollut upeita pilvimuodostelmia.

Kantarelleja löytyi muutama litra.

Tänään kävimme reilun kuukauden tauon jälkeen ratsastamassa.  Aloitimme meille uudella tallilla,
joka osoittautui oikein positiiviseksi paikaksi. Tunti oli tehokas ja alla oli hyvin liikkuva suomenhevonen, Aatu. Tykkään!

Meno Aatun kanssa tuntui heti rennolta ja luontevalta.

Sataa = luen ja ompelen

Tällä viikolla on taas vaihteeksi satanut ihan joka päivä. En viihdy märällä pihalla, joten sateella kotona ollessani joko luen tai ompelen. Olen lukenut tänä kesänä paljon, mutta en ole jaksanut kirjoittaa lukukokemuksistani. Niistä kirjoittaminen vaatisi liikaa ajattelua. Alla olevassa kuvassa näkyy osa kesän aikana lukemistani kirjoista. Kun katson kuvaa, huomaan asetelleeni ne jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen. Ylärivin kirjat eivät ole suotta valikoituneet Keltaiseen kirjastoon ja Otavan kirjastoon. Niitä yhdisti ehkä se, että kaikissa kuvataan yksilön osaa ison, käänteentekevän muutoksen edessä. Eniten minua puhutteli Jhumpa Lahirin Tulvaniitty. Miten tartuin siihen vasta nyt? Onneksi tartuin. Muut kirjat ovatkin kirjaston uutuushyllystä. Alarivin kirjat olivat ylärivin kirjoja juonikeskeisempiä ja siksi viihdyttävämpiä ja kevyempiä, vaikka käsittelevätkin rankkoja aiheita: nuorten itsemurha-aaltoa, saattokodin elämää ja terrorismia.

Olen ommellut kaikennäköistä tavoitteenani saada kangasvarasto hupenemaan. Esimerkiksi eilen illalla syntyi kotelo, jossa koko perheen passit pysyvät tallessa ja järjestyksessä. On mukava ajatella, että syyslomalla tämä pääsee käyttöön.

En erityisemmin pidä Unikko-kankaista, mutta käytin nämä palat tähän työhön sillä ajatuksella, että Suomen passit kulkevat suomalaista suunnittelua edustavan kankaan suojissa.

Tässä kotelo on avattuna. Oikealla on tilaa passeille (yhteen taskuun mahtuu kaksi passia päällekkäin), vasemmalla on korttitaskuja ja tilaa, johon voi sujauttaa matkaan liittyviä papereita.

Ja sitten kotelossa on vielä vetoketjulla varustettu tasku, josta kuvassa pilkottaa paperia.

Systeemi suljetaan magneettinapeilla.