Vuoden viimeiset

Teki mieli kokeilla keittiössä jotain uutta mutta vaivatonta. Tein Yhteishyvän joulukuun ruokaohjevihkosen ohjeella saaristolaisleipää. Sen valmistaminen oli erittäin helppoa: mittasin vain ainekset keittiöapulaiseen sekoittumaan. Puolitin ohjeen, ja lopputuloksena oli kaksi herkullista sopivasti makeaa vuokaleipää.

Löysä taikina kaadettiin leipävuokiin ja sen annettiin kohota vajaa tunti ennen uuniin laittoa. Kaljamaltaat erottuvat taikinasta selvästi.

Valmiit leivät

Koska neulominen tuntuu taas mukavalta, investoin huippuhyviksi kehuttuihin hiilikuitupuikkoihin. Olisinkohan markka-aikana ostanut 90 markkaa maksavat puikot? No, nyt ostin melkein 15 euroa maksavat puikot.

Testasin puikkoja heti aloittamalla miesten sukat. Hyvin luisti neulominen, sillä ensimmäinen sukka syntyi yhden illan ja toinen toisen illan aikana.

Lanka on Pro Lanan Wintertraumia, jossa on mukana ripaus joustavuutta lisäävää elastaania. Oli hyvä neuloa ja lopputulos oli pehmeä mutta napakka, puolison jalkaan istuva. Kun tällaisten lankojen makuun pääsee, eivät enää seiskaveikka ja nalle houkuta, vaikka mielelläni suomalaista suosisinkin.

Käsitöiden tekeminen lataa akkujani, ja sain ommeltua Talvipeiton seitsemännen blokin, Koulutalon.

Blokki onnistui hyvin, mutta harmittaa tuo niin selvästi Amerikan lippua muistuttava lippu. En kuitenkaan innostunut muuttamaan sitä toisenlaiseksi.

Käsityöintoa riitti vielä siihen, että sain toissakesänä valmistuneen tilkkupinnan ja siihen kuuluvan beigen taustakankaan valmisteltua koneellista tikkausta varten. Lähetän ne alkuviikosta Töölön Tilkkupajaan Soile Kivisen tikattavaksi. 

Tälle peitolle pitäisi keksiä sopiva nimi. Ajattelin jotain tyyliin " Ilonaiheita", sillä peitossa on kuvattuna monia arkisia asioita, joista pidän.

Marras-joulukuun lukemisia

Loppuvuodesta luin kaikenlaista, pääasiassa tänä syksynä ilmestynyttä kirjallisuutta.

Emmi Itäranta on harvinainen poikkeus suomalaisessa kirjallisuudessa, sillä hänen teoksensa edustavat minulle mieleistä
lajityyppiä, dystopiaa. Tämän teoksen maailma oli mielikuvitusta kiehtova: saari ja siellä oleva kaupunki kanavineen,
ilmagondoleineen ja kudottuine seinämineen. Dystopiaksi tämän teki saaren totalitäärinen hallinto ja lähestyvän
ympäristökatastrofin uhka. Pidin teoksesta, mutta en niin paljon kuin Itärannan Teemestarin kirjasta.

Leena Lander lukeutuu suosikkikirjailijoihini. Häneltä ilmestyy teoksia erittäin harvoin, mutta ne eivät ole tuottaneet minulle pettymyksiä. Tämän romaanin henkilöt ja tapahtumat kytkeytyvät Irlannin rannikolla 1800-luvun lopussa oikeasti tapahtuneeseen suomalaislaivan haaksirikkoon ja traagiseen meripelastusyritykseen. Teoksessa oli melkoisia ihmissuhdekoukeroita ja hienosti rakennettua ajankuvaa.

Tässä kuvassa on pari kevyehköä, mutta ajatukset ihanasti irrottavaa dekkaria: Kate Atkinsonin ja Mari Jungstedtin käsialaa. Niko Kazantakisin Kerro minulle Zorbas ei tosiaankaan ole tämän syksyn uutuuskirjallisuutta, mutta onneksi tartuin siihen nyt. Teoksessa oli jotain, mikä sai minut lukemaan sen kuukauden sisällä kahteen kertaan. Ehkä kyseessä oli taitava ajankuva: siinä herää henkiin toista maailmansotaa edeltävä kreetalainen elämänmeno, jota turismi ei ole millään lailla vielä koskettanut. 

Joulukuun viikko 4

Viikko on ollut hyvä: oli mukava valmistella joulua kaikessa rauhassa, ilman miltään suunnalta tulevia paineita ja vaatimuksia. Eilen tapasin pari ihmistä, jotka risteilevät joulunpyhät paikasta toiseen oman kotinsa ulkopuolella ja vieläpä vastentahtoisesti. Se on aika surullista.

Aatonaattona lasten tultua todistusten kanssa kotiin haimme valmiiksi katsotun kuusen.

Rukka pääsi mukaan kuusta hakemaan, mutta irti emme uskaltaneet sitä päästää.

Rukka on valpas...

...ja lempeä.

Iltapäivällä koristelimme kuusen. Siitä tuli kaunis, mutta koska kuusi ei kuvissa pääse oikeuksiinsa, näkyy se alla taustalla.

Rakas Rukka, jo vähän harmaantuva, aloittaa joulun vieton.

Pidän joulukoristeista ja teen niitä mielelläni, mutta tänä vuonna hankin pari koristetta lahjaksi
itselleni.

Toinen on tämä Villeroy & Bochin lumiukkokoriste...

...ja toinen tämä syksyllä Ateenasta tuotu lasinen pallo.

Koska olemme viettäneet joulua kaikessa rauhassa kotona, on minulla ollut aikaa kahteen tärkeään asiaan: lukemiseen ja neulomiseen. Aloitin aatonaattona Leo Tolstoin Anna Kareninan. Olen sen
joskus yli 20 vuotta sitten opiskellessani lukenut, mutta onneksi palasin siihen uudestaan. Raskaslukuisrlta tuntuneen alun jälkeen teos hienoine ihmiskuvauksineen imaisi mukaansa, ja nyt huomaan lukevani hitaasti ja säästellen, että lukemisen iloa riittäisi pitkään. Yllätyin siitä, että tällä lukukerralla koen Levinin, Annan veljen ystävän, Annaa paljon kiinnostavammaksi henkilöksi.

Eilen illalla jäin kohtaan, jossa Levin miettii, miten saisi tilanhoidon toimimaan paremmin. Hän on aikeissa luovuttaa puolet tiluksistaan palkollisten viljeltäviksi. Anna ja Vronski puolestaan tahollaan kärvistelevät, kuinka heidän tulisi toimia. 

Sain tänä aamuna noin viikko sitten aloittamani oikean käden lapasen valmiiksi peukaloa ja viimeistelyä lukuun ottamatta. Aika hidasta on tällaisen kirjoneuleen neulominen. Ei voi katsoa televisiota samalla.

Lapasen kämmenpuolella on kukkia...

...ja toisella puolella hevosen pää.

Vesiputous

Meidän koululaisilla on tänään syyslukukauden päättäjäispäivä. Sen kunniaksi tein tyttärelle vesiputousletin, joka onnistui ensi yrittämällä yllättävän hyvin. Pojalle riitti pelkkä jukolanjussipehkon sukiminen kammalla.

Vesiputousletti takaapäin...

...ja sivusta kuvattuna.

Eilen illalla koristelimme yhdessä lumihiutalepipareita, joista on pari esimerkkiä alla. Haimme talvista tunnelmaa valkoisten ja sinisten sävyjen kautta.

Tässä on tyttäreni joulumuistaminen luokanvalvojalle, tärkeälle ihmiselle.

Katniss-letti

Olisikohan teini-ikäisen tyttäreni ärhäkkä vaihe jäämässä ainakin hetkellisesti taakse, sillä hän haluaa minun letittävän hiuksiaan. Lainasin kirjastosta pari aivan uutta kirjaa, joissa neuvotaan erilaisten lettikampausten tekoa. Tyttäreni toivoi hiuksiinsa Nälkäpeli-elokuvista tuttua Katniss-lettiä.

Ensimmäinen Katniss-kokeilu onnistui yllättävän hyvin.

Katniss-letti vähän toisesta kuvakulmasta.

Seuraavana toivelistalla oli otsalle letitettävä kranssi. Se vaatii vielä harjoittelua, sillä en saanut kranssin alkuosaa kauniiksi. Kuvassa näkyykin vain kranssin onnitunut puoli. Joululomalla aiomme harjoitella erilaisia lettejä, joten jospa oppisin tekemään kranssin kunnolla alusta loppuun.

Tämän letin nimi voisi olla ranskalainen otsakranssi, sillä käytin siinä ranskalaista lettiä.

Joulukuun viikko 3

Taas on sunnuntai ja yksi nopeasti kulunut viikko takana. Maanantain ohjelmaan kuului tuttuun tapaan ratsastaminen. Sain ratsastaa Aatulla, josta kovasti pidän. Se on paksun talvikarvan kasvatettuaan erityisen ihana ilmestys. Aatua käytetään terapiahevosena, mitä en yhtään ihmettele. Se on niin vakaa, luotettava ja ystävällinen.

Aatun olemus on pehmeä ja lempeä.

Aatu kentällä

Tällä viikolla olen neulonut ja kuunnellut samalla Seitsemää veljestä äänikirjana. Se on ollut hyvä yhdistelmä: Kiven kieli pääsee oikeuksiinsa kuultuna ja kaksi paria pitkävartisia villasukkia syntyi melkein huomaamatta.

Nämä sukat on neulottu Regian ohuehkosta liukuvärjätystä villalankasta. Värimaailman ovat suunnitelleet neulotuista joulupalloista tunnetut norjalaiset Arne ja Carlos. Regian langat ovat mielestäni ihania: niistä syntyy pehmeät, jalkaan hienosti mukautuvat sukat.

Perjantaina ompelin hieman, esim. pari patalappua, jotka työkaverini osti minulta. Settiin kuului myös yhteensopiva leivinliina, jota en muistanut kuvata. Olen nyt joulun alla myynyt jonkin verran tekemiäni käsitöitä ja ilokseni saanut kasaan sen verran rahaa, että voin lähettää tilkkupinnan tikattavaksi Töölön tilkkupajaan.

Patalappusetti

Eilen aloitin lapaset, jotka saattavat tällä kertaa tulla omaan käyttööni. Lanka on suomalaista Tuku wool -lampaanvillaa. Ohjeen kirjoneulekuviokarttoineen löysin Ravelrystä.

Lapasten varsiin neulotaan valepalmikkoa. Voi kun pian pääsisin siirtymään kirjoneuleosioon.

Tänään tytär leipoi piparkakkuja. Hän käytti uutta isoa lumihiutalemuottia.

Lumihiutalemuotilla syntyy hienoja pipareita.

Tässä pari valmista yksilöä odottamassa koristelua.

Joulukuun viikko 2

Tällä viikolla en tehnyt kovin kummoisia. Eilen leivoin pitkästä aikaa karjalanpiirakoita.  Pitäisi tehdä niitä useammin, sillä ne maistuivat kaikille.

Piirakat ovat tässä vielä höyryävän kuumia.

Tänään lähdimme heti aamusta käymään appivanhempien metsässä. Puoliso halusi viedä pari kuusta koululleen joulun tunnelmaa tuomaan. Samalla reissulla katsoimme valmiiksi kuusen, jonka haemme ensi viikolla kotiin joulukuuseksi.

Onneksi maa muuttui eilen edes vähän valkeaksi.

Tämäkin kuusi olisi joulukuusena hyvä.

Vielä yksi kuusi koululle.

Tämän yksilön haemme aatonaattona meille kotiin.

Metsäretken jälkeen kävimme katsomassa kanoja ja kukkoja niiden talvikodissa. Kaikki näytti olevan hyvin. Kuvat eivät onnistuneet kunnolla, sillä oli vielä sen verran hämärää.

Batman

Kanatytöt lattiapehkua kuopimassa

Aku

Tänään iltapäivällä tytär leipoi tämän vuoden ensimmäiset joulutortut. Hän taiteili monenmuotoisia torttuja, joista valitsin muutaman kuvaan lautaselle.

Saimme iltapäiväkahvin kanssa erityisen kauniita joulutorttuja.

Tatu

Eilen ratsastin Tatulla, kerrassaan lempeällä ja komealla suomenhevosella. Oli hurjan tuulinen ilta ja kenttä oli jäinen. Siksi teimme rauhallisia harjoituksia, esim. käyntiväistöjä. Jonkin verran harjoittelimme myös rauhallisia laukannostoja suoraan käynnistä. Tatu oli niin innokas, että se pukitti melkein jokaisen noston yhteydessä. Onneksi tasapaino riitti selässä pysymiseen.

Tatulla on kauniisti lainehtiva harja...

...ja näyttävä otsatukka.

Tästä kuvasta huomaa, kuinka tuulista ratsastustunnin aikana oli.

6.12.

Itsenäisyyspäivän iltana teen vielä toisen päivityksen, sillä tytär teki tätinsä kanssa hienon piparkakkutalon. Minun apuani tarvittiin ainoastaan siinä vaiheessa, kun talon osat liitettiin toisiinsa sulatetulla sokerilla.

Tässä kaulitaan ja leikellään talon osia.

Samoin tässä.

Osat koristeltiin ennen talon rakentamista.

Tässä ollaan jo voiton puolella

Joku keksi laittaa tonttupiparin savupiippuun. Sinne se jäi toimittamaan savupiipusta saapuvan joulupukin virkaa.

Talossa on upeat ikkunanpuitteet niin edessä...

...kuin takana.

Talon valmistumisen jälkeen oli vuorossa itsenäisyyspäivän Suomi-Ruotsi-maaottelu.
Ruotsi voitti 8 - 2.