maanantai 30. toukokuuta 2016

Aika voisi pysähtyä

Mielestäni toukokuussa luonto on parhaimmillaan, samoin piha. On vähän harmi, että työn vaatimusten takia niistä ei ehdi kunnolla nauttia. Ajattelen, että aika voisi vaikka pysähtyä toukokuiseen lauantaihin tai sununtaihin. Tässä syitä:

Puut kukkivat eikä kaiken kasvu ole vielä liian ylenpalttista ja hallitsematonta.

Alppikärhö aloitti kukinnan aikaisin.

Koristeomenapuun kukat saisivat pysyä paikallaan koko kesän.

Särkynytsydän

Kirsikkapuu on aivan täynnä kukkia.

Kuusi vuotta sitten istutettu Keltakaneli kasvaa hitaasti, mutta nyt siinä on ensimmäistä kertaa näin paljon kukkia.
Pirjakin on pienestä koostaan huolimatta aivan täynnä kukkia.

Tämä on kuivassa paikassa viihtyvä manteli.

Kuivan, paahteisen paikan kukkija tämäkin: sammalleimu.

Kanat nauttivat lämmöstä. Ne kylpevät kuivassa hiekassa, ja tipujen olen nähnyt loikoilevan auringonpaisteessa kyljellään ja välillä jopa selällään.

Vappu

Kaneli

Tiput kuopivat ja kylpevät mielellään tarhan sisään jääneen hortensian alla.

Ratsastamassa kävin niin perjantaina kuin sunnuntainakin.

Perjantaina allani oli Aatu. Tuntui erilaiselta, sillä olen koko alkuvuoden yhtä kertaa lukuun ottamatta ratsastanut Piirrolla.

Sunnuntaina palasin Piirron selkään. Oli mukavaa.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kaneli, lempikanani

Annan kotona olevien kanojan ulkoilla vapaasti joka ilta. Erityisesti Kaneli, tyrnäväläinen maatiaiskana, selvästi nauttii vapaasta liikuskelusta pihalla. Tyytyväisyys näkyy hyvänä munintana: lähes joka päivä munintapesästä löytyy vaaleanruskea muna.
Kaneli kuljeksii pitkin pihaa ja etsii mielestä syötävää.

Mielestäni se on kaunis kana niin väritykseltään kuin muodoltaankin. Kukko tosin kyni sen niskaa talven aikana.

Erityisen mielellään se kuopii ja tonkii ruusu- ja kuusamapensaiden alustoja.

Karvainen kaveri antaa niin Kanelin kuin muidenkin kanojen olla rauhassa.

Vasemmanpuoleinen kana on Vappu, oikeanpuoleinen on Rinsessa. Rinsessa on vajaan vuoden ikäinen, ja se laittoi munahanan kiinni, kun siirtyi talvikodista meille. Toivottavasti se tottuu ympäristönvaihdokseen pian.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Hyvä viikko

Kulunut viikko oli hyvä, ja sen kruunasi pitkä helatorstaiviikonloppu ihanassa kesäisessä säässä. Vapaapäivien aikana olen saanut tehtyä paljon: olen nukkunut normaalia enemmän, tehnyt pihatöitä, hoitanut ja katsellut kanatarhan väkeä sekä saattanut ompelutöitä ajan tasalle. Seuraava kuvasarja kerii auki viikon tekemisiä:

Tänä aamuna lähdimme kodin lähistölle korvasienitilannetta kartoittamaan. Pieniä alkuja oli paljon, ja jätimme ne kasvamaan...

...mutta löytyi yhden kastikkeen tarpeiksi tällaisia hyvänkokoisia yksilöitä.

Tässä näkyy korvasienipaikalta Kotipihan suuntaan avautuvaa maisemaa.

Sain eilen äitienpäivälahjaksi ruukkuruusun ja orvokkeja. Tyttären kanssa istutimme ne ruukkuihin.

Eilen oli puolisoni pitkään odottama päivä: vene laskettiin vesille.

Tiput voivat erittäin hyvin, ja nyt ne viettävät jo yötkin ulkotarhassa. Kuvassa näkyvän Kanelin lisäksi olen tuonut tarhaan niiden seuraksi kaksi aikuista kanaa. Karvainen kaveri pällistelee verkon takana taustalla.
Alkuviikosta ompelin Talvipeiton 11. blokin, joka on jonkinsorttinen rivitalo. Enää yksi taloaiheinen blokki puuttuu, ja sitten voin aloittaa peiton kokoamisen.

Olin jo lipsua Sadan blokin peiton tekotahdista, mutta nyt tilanne on korjattu: tässä ovat viimeisimmät kolme blokkia. Uusi ohje tulee taas tänä iltana ja seuraava ensi torstaina.

Tässä blokissa jäi harmittamaan se, että vahingossa sijoitin keskusneliöksi taustakankaan palasen. Siihen piti tulla tuota punasävyistä kangasta, josta pienimmät kolmiot on tehty. Ei huvita purkaa, ja blokki on aivan hyvä tällaisenakin.

Tätä blokkia tehdessä piti ottaa käyttöön paper piecing -tekniikka, jota olen kokeillut vain kerran aikaisemmin. Alkukangertelun jälkeen alkoi sujua, ja kyllä tällä tekniikalla saumat sattuvat kohdilleen.

Tässä taas saumoissa on toivomisen varaa, mutta olkoon.

Ratsastamassakin olen säännöllisesti käynyt. En vain ole muistanut tunneista kirjoittaa. Piirto on ollut allani joka kerta, niin varmaan tänäkin iltana. Sen kanssa olen oppinut paljon ulkoapujen käytöstä.
Piirto viime sunnuntaina


sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Tipujen vappu

Vajaan viikon ikäiset tiput aloittivat ulkoilmaan totuttelun eilen. Tänäänkin ne ovat olleet ulkona auringonpaisteessa. Haimme Kanelin, reilun vuoden ikäisen maatiaiskanan, talvikodista niiden seuraksi. Kaneli omaksui emon roolin hyvin luontevasti. Se on tipuille kiltti eikä häiriinny, vaikka ne välillä yrittävät ottaa sen nokasta ruokaa. Kaneli muuten on kaikkien muiden paitsi seitsemän vaalean äiti.



Tiput pääsivät vapunaattona ensimmäistä kertaa ulkoilemaan.




Vapunpäivänä niiden seuraksi saapui Kaneli, joka on niistä suurimman osan äiti.



Ruokailu näytti sujuvan sopuisasti. Tarjolla oli poikasrehun lisäksi friseesalaattia, porkkanaraastetta ja tuoretta mangoa.