Viikkokatsaus

Taas on kokonainen viikko takanapäin. Parasta tällä viikolla oli  sieniretki, joka tuotti odottamattoman hyvän saaliin. Tiesin kyllä, että on hyvä sienivuosi, mutta silti yllätyin. Ja kyllä näitä sieniä piti etsiä, ja löytämisen riemu on aina oma lukunsa.

Tämä mustatorvisieni erottui maasta hyvin. Suurin osa lajitovereista kasvoi aivan sammalen sisässä.

Kantarellejakin löytyi.

Sienikori täyttyi vähitellen, ja onneksi mukana oli muovipusseja...

...joihin saatiin kaikki nämä sienet mahtumaan. Sieniä oli yhteensä kolmisenkymmentä litraa. Tässä ne odottavat käsittelyä.

Tulevalla viikolla ruokalistalla on sieniruokia. Eilen paistoimme torvisieniä iltapalaksi leivän päälle. Tänään tein kantarellipiirakan ja huomenna syömme sienikeittoa. Suurin osa sienistä päätyi pakastimeen.

Olin laiska ja käytin kantarellipiirakassa valmista pakastepiirakkapohjaa. Täytteessä on pannulla käytettyjen sienien lisäksi pari munaa, pari desiä kuohukermaa ja kourallinen juustoraastetta. Hyvää!

Viime torstaina olimme ratsastamassa. En ole varmaan puoleen vuoteen ratsastanut muilla hevosille kuin Piirrolla, mutta nyt menenkin Aatulla. Oli mukavaa vaihtelua ja huomasin, miten paljon helpompaa on olla Aatun selässä. Kuitenkin kaipaan Piirron tuomaa haastetta. Sen kanssa joutuu usein epämukavuusalueelle, mistä kummalla tavalla nautin.

Aatu

Rutiiniohjelmaa

Mitään erityistä ei ole viime päivinä tapahtunut, mikä on ehkä hyvä asia. Tietyt rutiinit näyttävät toistuvan tiettyinä päivinä viikon aikana.

Torstai on ratsastusilta. Sain taas ratsastaa Piirrolla, ja tämän viikon tunti oli hyvä kokemus viime viikon putoamiskokemuksen jälkeen. Hevonen oli kuulolla ja hallinnassa eikä intoutunut liikaa. Tästä on hyvä taas jatkaa.

Minua jännitti vähän nousta Piirron selkään viime viikon putoamisen jälkeen.

 Lauantaisin yleensä leivon jotain. Jääkaapissa pyöri Valion sitruunanmakuinen Viola-tuorejuusto, jonka halusin hyödyntää. Tein omenapiirakan, jonka täytteeseen tuli sitruuna-Viola, ranskankermaa, pari munaa ja muutama omena omasta omenapuusta. Oli hyvää!

Valutin juuri uunista tulleen piirakan päälle lorauksen siirappia.

Viime viikon aikana syntyi viisi blokkia sadan blokin peittoon. Tuntuu, että nämä vain vaikeutuvat, mitä pidemmälle työ etenee.

Näissä neljässä blokissa piti taas vaihteeksi aplikoida. En tykkää...

Tämä blokki oli varmaan vaikein tai ainakin ärsyttävin tekotavaltaan tähänastisista. Tekniikkana oli paper piecing, ja vaikeaksi homman teki se, että uloimmalla kehällä on älyttömän pieniä osia, jotka eivät kuvasta kunnolla erotu. Ne luovat blokkiin syvyyttä ja pyörivän liikkeen vaikutelmaa. En tykännyt tämänkään tekemisestä...

Pihalla

Olipa äsken mukava oleilla kanatarhan asukkaiden kanssa pihalla, kun aurinko tuli yllättäen esiin ja kuivatti viimeöisen sateen kasteleman nurmikon.

Tämä tämän kevään kukkopoika innostui syömään marjoja suoraan aroniapensaasta.

Tässä on viisi huhtikuun lopussa kuoriutunutta yksilöä: kolme kanaa ja kaksi kukkoa.

Nämä vaaleanruskeat kanatytöt seurasivat minua pitkin pihaa.

Kaneli puolestaan opasti tipunsa alppiruusun alle kylpemään mullassa. Muutenkin se on alkanut viedä tipuparvea vähitellen pihan eri osiin ja kauemmas tarhasta. Varmaan se sitä kautta opettaa niitä hahmottamaan reviiriä.

Luumupuussa huomasin pari kypsää luumua.

Paluu arkeen

Kesäloma loppui viime viikolla, ja monenlaiset rutiinit palaavat vähitellen elämään. Viikonloppu on ollut aikatauluton ja mukava.

Tänään olimme veneellä liikenteessä. Oli upeita pilvimuodostelmia.

Aika tyyntäkin oli eiliseen verrattuna.

Eilen innostuin kuromaan kiinni Sadan blokin peiton aikataulua, josta olen pahasti jäljessä. Ompelin peräti neljä blokkia, ja kiinni otettavaa on enää reilun kymmenen blokin verran.

Tällaiset blokit ompelin. Alarivin malleissa piti käyttää paper piecing -tekniikkaa, joka nyt alkoi luonnistua hyvin.

 

Ai niin, torstaina palasimme kesätauon jälkeen tallille ja syksyn ensimmäiselle ratsastustunnille. Sain ratsastaa Piirrolla niin kuin olin mielessäni toivonutkin. Teimme haastavia tehtäviä, joiden tavoitteena oli saada hevonen muotoon ja peräänantoon. Pieniä onnistumisen hetkiä tuli välillä, eikä haittaa, että Piirto pukitti minut selästään tunnin loppupuolella. Tasapaino alkaa minulla horjua aina, kun on vähänkin pitempi tauko ratsastamisessa.

Piirto

Valmis!

Sain Puutarhapeiton viikonloppuna valmiiksi. Maltoin jopa kiinnittää taustalle kangaslapun, jossa on tiedot peiton tekijästä, tikkaajasta ja tekoajankohdasta. Tänä aamuna peitto pääsi päiväpeitoksi sängyllemme. Sopivasti onkin metsästyskausi alkamassa ja kuraisia koiria liikkeellä...

Koko on juuri sopiva 140 cm leveään sänkyyn.

Tässä näkyy lähikuvassa reunakantti.

Sijaistoiminto

Aloitin eilen Puutarhapeiton viimeisen vaiheen eli reunakantin kiinnityksen. Aloittaminen (kiinnitän kantin käsin) tuntui sen verran työläältä, että kehitin sijaistoiminnon: ompelin kanttaustarvikkeita varten säilytyskotelon. Siitä tuli hieno ja käytännöllinen, ja se innosti minut viimeinkin tarttumaan toimeen.

Kotelo näyttää tällaiselta suljettuna.

Kun kotelon avaa, sisältä paljastuu kolme osastoa: vasemmalla on vetoketjutasku kiinnitysklipsejä varten, keskellä on paikat saksille, neuloille ja tikkauslangalle ja oikealla on vielä tasku, johon mahtuu vielä jotain pientä.

 

Erityisen toimiva on tuo keskiosio: uutta lankaa voi vetää rullalta eikä rulla pyöri karkuun. Samoin sakset ovat koko ajan käden ulottuvilla. Joka tapauksessa sijaistoiminto kannatti: kanttaus on valmis peiton yhtä sivua lukuun ottamatta.

Peittoon tulee kantti, jossa on epäsäännöllistä ruutukuviota.

 Eilen poimin lasten kanssa mustaviinimarjat, jotka olivat tänä kesänä isoja, ison kirsikan kokoisia. Sytytimme tänään heti aamusta pitkän tauon jälkeen puuhellaan tulen, ja nyt minulla on mehunkeitto-operaatio meneillään.

Onneksi laitatimme taloon puuhellan. Sen avulla mehunkeitto sujuu joutuisasti.