lauantai 24. syyskuuta 2016

Syyskuu

Syyskuu on ollut mukava, ja tuntuu, että minulla on ollut aikaa tehdä kaikenlaista itseäni virkistävää. Pyrin päivittäin viettämään aikaa kanatarhan väen kanssa, sillä varmaan jo parin viikon päästä ne pitää siirtää talvikotiin.

Tiput (3 kanaa, 4 kukkoa) ovat parin kuukauden ikäisiä, ja tässä ne viettävät iltaa orrella. Kaneli ei enää juurikaan huolehdi niistä. Nopeasti käy emosta irrottautuminen kanojen maailmassa.

Tässä kurkistelee yksi huhtikuun lopulla kuoriutuneista kanoista. Nämä nuorikot ovat kohta viiden kuukauden ikäisiä, ja ne kaikki ovat alkaneet munia kauniita pieniä vaaleanruskeita munia.

Etuvasemmalla on nuori kukko, jolle en ole vielä saanut keksittyä nimeä. Huomaan vältteleväni tänä vuonna syntyneiden lintujen nimeämistä. Jotenkin kiintymys kasvaa nimen antamisen myötä. Todellisuus on kuitenkin välillä raaka: esimerkiksi tarpeettomsta kukoista pitää hankkiutua eroon.

Ratsastamassa olen käynyt säännöllisesti koko syyskuun. Useimmiten allani on ollut Piirto, mutta tällä viikolla ratsastin pitkästä aikaa Tatulla. Ei ollut ihan helppo tapaus, varsinkin kun olen nyt niin tottunut Piirtoon.
Tatulla on upea vaalea harja.


Viikonloppuisin yleensä leivon jotakin. Tänään tein leipää oikein kaikkien taiteen ja kemian sääntöjen mukaan, mikä kannatti. En ole varmaan koskaan ennen saanut lopputulokseksi yhtä ilmavaa ja rapeakuorista leipää. Olen tyytyväinen kokeiluuni. Ensi lauantaina uudestaan!

Käytin jauhoina vehnää (n. 2/3) ja ohraa (n. 1/3). Tässä taikina on ensimmäisen kohotuksen (1 tunti) jälkeen.

Ensimmäistä kohotusta seurasi esimuotoilu ja 20 minuutin lepo leivinliinan alla.

Levon jälkeen tein viimeistelymuotoilun, ja taikina sai kohota vielä tunnin verran.

Juuri ennen uuniin menoa vetäisin kohonneiden leipien pintaan viillot, jotka aukesivat kauniisti paiston aikana.


 Ompelukoneen ääreenkin olen ehtinyt sen verran, että Sadan blokin peitto etenee hyvin.

Tässä on kolme viimeisintä tilkkua.
Sain ommeltua myös pitkään suunnitelmissani pyörineen joogakassin. Tein siitä vetoketjullisen putkikassin, johon mahtuvat niin joogamatto kuin sukat ja tarvittaessa vielä jotain ylimääräistäkin.
Kokosin joogakassin pinnan tilkuista, jotka tikkasin tukihuopaan.

Sisällä on vetoketjullinen tasku, johon voi sujauttaa vaikkapa auton avaimet.


maanantai 12. syyskuuta 2016

Tilkkutyön syvällinen puoli

Viime viikkojen aikana olen silloin tällöin ommellut blokkeja Sadan blokin peittoon. Nyt voisi olla tilkkupäivityksen aika, sillä olen taas kiinni blokintekorytmissä. Valmiita tilkkuja on jo 61, ja ensi torstaina tulee ohje seuraavaan. Luulen, että jatkossa pysyn rytmissä mukana, sillä näiden ompelu sopii syysiltoihin.

 Tämän peiton tekeminen on saanut minut ajattelemaan tilkkutyön tekoa toimintana, jonka periaatteet olisi hyvä muistaa elämässä ylipäätään. Huolellinen, paneutuva työ tuottaa hyvän lopputuloksen, mutta joskus - oikeastaan aika usein - vähempikin riittää.

Nämä kaksi tilkkua muistuttavat siitä, että tuttua omalla mukavuusalueella olevaa rutiinia noudattamalla syntyy usein hyvä lopputulos.

Näiden aplikoitujen tilkkujen tekeminen on minulle epämieluisaa, ja jotenkin se näkyy lopputuloksessa. Silti ompelin nämä ja ajattelen, että ne kelpaavat.

Nämä tilkut ovat hyvä esimerkki siitä, että joskus on paras valita oikotie: oikeasti näiden  olisi pitänyt olla kirjailtuja, mutta koko peiton eteneminen olisi voinut tyssätä ilman tällaisen oikotien valitsemista.

Tämä surkean oloinen, oudolla silmällä varustettu orava muistuttaa siitä, että joskus työn lopputulokselle on hyvä nauraa lempeästi. Voi kuitenkin olla, että valmista peittoa käytettäessä katse hakeutuu juuri tähän epäonnistuneen oloiseen mutta ehkä sympaattiseen tilkkuun.
Tässä on vielä sekalainen valikoima viime viikonlopun aikana ompelemiani tilkkuja. Kaksi ylintä vasemmanpuoleista tilkkua on oikopolkutilkkuja, jotka tekemällä vältin kirjonnan. Kun tein keskellä oikealla olevaa tilkkua, huomasin osaavani paper piecingin ilman lisäohjeiden hakua. Olen siis oppinut jotain ja huomaan pitäväni tekniikasta, jota alkuun vierastin.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kanatarhassa kaikki hyvin

Kanatarhassa voidaan hyvin. Keväällä kuoriutuneet tiput ovat nyt neljän ja puolen kuukauden ikäisiä, ja uusin, heinäkuussa kuoriutunut pesue lähestyy kahden kuukauden ikää.

Tässä kuvassa ovat mukana kaikki Vappua ja paria valkoista tipua lukuun ottamatta. Kaneli (taimmainen vasemmalla) antaa tipujen irrottautua itsestään. Ne kulkevat nuorison tavoin omia teitään ja istuskelevat keskenään orrella mutta palaavat viimeistään illan suussa emon hoiviin.
Tässä om mukana myös Vappu (oik.) ja kolme ylemmästä kuvasta puuttunutta valkoista tipua.

Tänään yllätyin iloisesti: munintapesästä löytyi pieni vaaleanruskea muna, mikä tarkoittaa sitä, että huhtikuun lopussa kuoriutuneet kanat alkavat tulla munintaikään.
Tulitikku havainnollistaa munan kokoa,...

...samoin tässä kuvassa näkyvä Vapun munima muna.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kreikkalaistyylistä leivontaa

Tänä aamuna kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni kreikkalaisen filo-taikinan käyttöä. Ostin valmista pakastettua taikinaa ja annoin sen sulaa hitaasti. Sulamisen aikana valmistelin täytteet ja perehdyin netin avustuksella filon käsittelyyn. Se kun on läpikuultavan ohutta taikinaa, joka repeilee helposti kuivahtamaan päästessään.

Puolet taikina-arkeista käytin piiraaseen, jonka täytettä varten käytin pannulla tuoretta pinaattia, kesäkurpitsaraastetta ja mustia torvisieniä. Hieman jäähtyneeseen seokseen lisäsin lorauksen oliiviöljyä sekä kourallisen murennettua fetaa. Filo-arkkien käsittely sujui yllättävän hyvin, ja kunkin arkin voitelin aina kevyesti oliiviöljyllä. Suorakaiteen muotoiseksi tekemäni piiras onnistui hyvin.


Tässä on pala feta-kasvispiirasta. Filo-taikina paistuu ihanan lehteväksi, ja se on kevyttä, sillä siinä ei ole rasvaa.

Toisen puolen taikinasta leivoin rulliksi, joissa on täytteenä ryöpättyä lehtikaalia ja fetaa. Nämäkin onnistuivat yli odotusten.
Rullat ovat aika isoja; ajattelen, että yksi tällainen riittää lounasevääksi töihin.

Tässä näkyy lehtikaalitäytettä.
Olen iloinen uuden leivontatavan kokeilusta ja todennäköisesti haen jo ensi viikolla kaupasta lisää taikinaa. Ihanaa on ajatella näiden leivonnaisten myötä myös sitä, että jo puolentoista kuukauden päästä pääsemme eräälle Kykladien saariryhmän saarelle, jossa saa aitoja kreikkalaisia filo-leivonnaisia.