Minun listani marraskuun kynnyksellä voisi olla seuraava:
Nyt on aika...
 |
| ...päästää ripaus Halloweenia pojan askartelujen kautta kotiin... |
...sekä aloittaa lintujen talviruokinta ripustamalla talipalloja oksiin...
...ja ruokinta-automaatti omenapuuhun.
Nyt on aika...
...käyskennellä karvaisen kaverin kanssa pihalla...
...sekä huomata, että alppiruusuissa on hyvät merkit ensi kevään kukintaa ajatellen...
...ja että pieninä taimina lähimetsästä haetut männyt ovat kasvaneet lähes kolmimetrisiksi.
Kymmenen vuoden päästä voin alkaa perustaa niiden siimekseen alppiruusunurkkaa.
Nyt on aika...
...suojata suojaamisen arvoiset kasvit, kuten tämä vähän surkean raasun oloinen hevoskastanja...
...ja löytää luovia suojaamisratkaisuja...
...pientä kesäkuussa istutettua tammen taimea varten.
Lisäksi nyt on aika kokeilla jotain uutta ajankohtaan sopivaa leivonnaista, tässä tapauksessa luumu-kaneliruutuja Valion ohjeella.
Taikina oli mielenkiintoinen: siinä on mukana pannulla paahdettuja murskattuja mantelilastuja ja pieneksi paloiteltuja luumuja ja säilykekirsikoita sekä luumu-kanelirahkaa. Ja tietysti voita.
Kypsä pohja näyttää tältä.
Hedelmäpalat erottuvat pieninä tummine sattumina. Pohja odottaa kuorrutusta, joiden tekeminen ei ole vahvinta aluettani.
Tällä kertaa kuorrutus (voita, tomusokeria, luumu-kanelirahkaa) onnistui hyvin eikä esim. imeytynyt pohjan uumeniin. Täytyy kyllä sanoa, että lopputulos on erittäin hyvä: mehevä ja herkullinen. Lisäksi luulen näiden säilyvän jääkaapissa hyvinä ainakin pari kolme päivää. Näitä teen varmasti jatkossakin.
