Syyskuun alkua

Syksyn tulo tuntuu tänä vuonna ihmeen mukavalta. Viikonloppuna tein monia tähän ajankohtaan sopivia asioita. Lauantaina lähdimme heti aamusta sieneen. Mukana oli uusi perheenjäsenemme Pate, josta minun pitäisi tehdä lähiaikoina oma postaus.

Pate (11 viikkoa) sieniretkellä

Saimme hyvän saaliin: kantarellejä, keltahaperoita ja haaparouskuja.

Kantarelleistä tein muun muassa piirakan.

 Lauantaina innostuin muutenkin taas leipomaan. Olin jo perjantaina sekoittanut leipätaikinaa varten juuren tekeytymään. Siihen tuli vettä, vehnäjauhoja ja pieni ripaus kuivahiivaa. Juuri vietti noin 16 tuntia huoneenlämmössä peitettynä, minka jälkeen lisäsin siihen vettä, vehnä- ja ruisjauhoja sekä kaurahiutaleita ja seesaminsiemeniä.

Taikinasta tuli kaksi rapeakuorista limppua...

...ja kaksi tällaista leipää, joiden pintaan tuli  ennen paistoa oliiviöljyä ja rouhittua merisuolaa. Leivät olivat erittäin hyviä. Nyt alan oikeasti oppia, miten hyvä leipä syntyy.

 Keittiökokeilut jatkuivat sunnuntaina. Hankin jokin aika sitten italialaisen pastakoneen, jotta voisin sillä veivata karjalanpiirakan kuoria. Kuitenkin teki mieleni kokeilla myös tuorepastaa. Taikina syntyi omien kanojen munista ja durumjauhosta. Sitten aloin veivaamaan koneella, ja tagliatellea syntyi yllättävän nopeasti.

Tässä on pitkiä tagliatellenauhoja pyyhkeen päällä odottamassa.

Samoin tässä.

 Puoliso valmisti hyvän kastikkeen, johon tuli kantarellejä ja pekonia sekä tietysti kermaa. Tuorepastaa ei tarvinnut keittää kuin noin kolme minuuttia.

Ruoka oli herkullinen, ja lauantaina leipomani leipä sopi täydellisesti lisukkeeksi.

Viinimarjojakin poimin viikonloppuna ja keitin mehua. Yhden mustaviinimarjapensaan marjoista sain neljä litraa mehua. Tällä viikolla pitäisi koettaa poimia vielä muutaman pensaan marjat.

Lauantaileivontaa

Leivon mielelläni lauantaisin jotain hitaasti valmistuvaa, sillä hitaasti etenevä leivonta tekee hyvää aikataulutetun arjen jälkeen. Toissapäivänä kokeilin leivontaa, jossa hyödynnetään käymismenetelmää. Prosessi kesti useita tunteja, mutta koin sen mielekkäänä. Taikinaan tuli hiivaa minimaalisen vähän, mutta leivästä tuli ihanan ilmavaa, sellaista, jossa on epäsäännöllisen kokoisia ilmareikiä sisällä.

Taikinasta tuli yksi tällainen suuri pyöreä leipä...

...ja kolme patonkia.

 Leipien rakenne oli aika lähellä sitä, mitä haen: kuori oli napakka ja rapea, ja sisus sopivasti reikäinen. Tähän vaikutti ilmeisesti taikinan suuri vesipitoisuus ja korkea paistolämpötila. Maku oli hyvä: tuo käymismenetelmä lisäsi siihen hyvän säväyksen. Aineksina käytin ainoastaan vettä, suolaa, vehnä- ja ruisjauhoja, hieman kaurahiutaleita ja pienen nokareen hiivaa.
Jotain leivän hyvästä mausta kertoo se, että kaikki oli syöty jo samaan iltaan mennessä.


Tähän loppuun lisään kuvan, jonka otin lauantai-iltana kanatarhan luona. Seurailin hetken kanoja ja kukkoa, ja tuli sellainen olo, että ne viihtyvät ja ovat hyvinvoivia. Ei kai se ole ihme: ne saivat liikkua päivän vapaasti kostealla nurmikolla, jonka pintaan selvästi oli noussut kastematoja.

Humu ja kanoja lauantai-iltana.

Iloa kasvihuoneesta 1

Vaikka kasvihuone on ollut käytössäni vasta noin kolmen viikon ajan, olen ilokseni saanut sieltä jo satoa. Onneksi löysin vielä loppukesästä muutamia valmiita taimia, jotka selvästi viihtyvät kasvihuoneen lämmössä.

Amppelista tulee keltaisia kirsikkatomaatteja. Raakileita on runsaasti.

Istutin taimia muurauslaastisammioihin. Tässä sammiossa on pensastomaatti, paprika ja basilikaa.

Kylvin Zilga-viiniköynnöksen alle itämaista salaattisekoitusta, joka kasvaa kasvihuoneolosuhteissa nopeasti.

Tässä sammiossa kasvaa paprikaa ja korianteria.

Somerset seedless -viiniköynnöksen alle kylvin basilikaa, joka on vielä aika pienellä taimella.

Tähän sammioon istutin kaksi kasvia talvehtimaan: vasemmalla on Supaga-viiniköynnös ja oikealla wisteria eli sinisade. Voi olla toiveajattelua, että se selviäisi tällä korkeudella. Yritän kuitenkin. Istutin köynnösten juurelle muutamia mansikan rönsytaimia juurtumaan. Aion siirtää ne mansikkamaalle syyskuussa. Tuo sammion vasemmassa laidassa oleva harmaa putki on itse väsätty altakasteluratkaisu. Hyödynsin rikki menneen imurin letkun ja tein kaikkiin sammioihin vastaavan systeemin. Kuulemma etenkin viiniköynnös pitää siitä, että se herätetään keväällä kaatamalla putken kautta vähitellen lämmintä vettä juurille.

Nautin siitä, että saan omalta pihalta niin monia aterioiden aineksia. Itämaisen salaatin kauniit versot innostivat minua: halusin koristella niillä jotain. Tein tex mex -voileipäkakun, jota syömme tänään iltapalaksi. Jälleen yllätyin siitä, kuinka nopeasti ja vaivattomasti voileipäkakku valmistuu.

Kakun täytteenä on kanaa tomaattisalsakastikkeessa sekä guacamoleen sekoitettua paprikasilppua. Koristeena on kasvihuoneen antimia ja murskattuja tortillasipsejä.

Oma huone

Kasvihuone valmistui eilen. Syöksytorvet pitää kiinnittää vielä, mutta muuten kaikki on kunnossa. Huone, Kivikankaalta tilattu Juliana Premium (10,9 m2), vaikuttaa aivan unelmalta. Näin sen pari viikkoa sitten Pietarsaaressa Kivikankaan näyttelyalueella, ja valintani oli sillä selvä.
Minusta tuntuu jo nyt, että tätä hankintaa en tule katumaan. Eilen illalla vain istuin huoneessa ja ihmettelin, kuinka hienosti automaattiset luukunavaajat toimivat.

Tässä huone on vielä hieman keskeneräinen. Tikapuut ovat vielä sisällä ja rakennustarvikepöytä huoneen edessä.

Tässä sisänäkymää tältä aamulta. Sain eilen istutettua muutamia kasveja, esim. kaksi viinirypäleköynnöstä huoneen päädyssä oleviin maahan upotettuihin, pohjasta avoimiin sammioihin. Lisäksi löysin edullisesti viimeisiä taimia (paprikaa, chiliä) ja esim. amppelitomaatin läheisestä puutarhaliikkeestä. Seinät ovat ulkopuolelta vielä kosteat yön jäljiltä. Nautimme aamupalan kasvihuoneessa, ja se oli oikein miellyttävää.

Huoneessa on erittäin toimiva ja mietitty oviratkaisu: leveät pariovet voi aukoa monella eri tavalla. Kun alaovet ovat kiinni, eivät vapaana vaeltelevat kanat mene huoneeseen. Toivottavasti ne eivät hoksaa pyrähtää oven yli sisään. Oviaukossa on hyvin matala kynnys, ja kottikärryt on helppo työntää sisälle. Pieni tynnyri on sadeveden keruuta varten ja odottaa syöksytorvien asennusta. Haluaisin tuollaiset tynnyrit joka nurkalle.

Automaattiset tuuletusluukut toimivat hienosti.

Luukkuja on neljä.

Kirjoitan jossain vaiheessa postauksen huoneen rakentamisen vaiheista. Huoneen perustuksineen  rakensivat taitavasti puolisoni ja hänen isänsä. Minä olin apulaisena: koetin huolehtia, että oikeat tarvikkeet ovat aina käsillä, ja siivosin työmaata. Yhteistyön tulos on hieno!

Kylpemistä

Lauantaina otim muutamia kuvia kylpevistä kanoista ja tipuista. En väsy seuraamaan kylpemistä, sillä kanoista näkee, miten ne nauttivat. Tarhassa ollessaan ne kylpevät hiekassa, mutta jos ne saavat valita kylpypaikan vapaasti pihalta, ne menevät syyshortensian, alppiruusun tai kevätatsalean alle. Ehkä turvepitoinen multa on niille mieleistä.

Tässä kaksi kanaemoa ja kaksi tipua kylpee noin kuukausi sitten istutetun kevätatsalean alla. Samalla ne torjuvat rikkaruohot.

Tiput - niitä on tässä viisi tai kuusi - ovat yhteiskylvyssä syyshortensian alla. Ne ovat vasta vähän yli kahden viikon vanhoja, mutta kylpeminen on jo jokapäiväistä toimintaa.

Tulen kuvanneeksi kukkoa ja tiputtomia kanoja liian harvoin. Humu on kiltti, hyvä kukko. Se ei uhittele ihmisille ja pitää parvesta huolta. Se juoksee oitis paikalle, jos joku kanoista ääntelee vähänkin poikkeavalla tavalla.

Emokanat laajentavat tipujen reviiriä vähitellen. Tässä ollaan ulkoilemassa tarhan edustalla olevassa perennaistutuksessa. Kanojen olemassaolo on tehnyt kasveille hyvää: ne nyppivät rikkaruohoja, ilmavoittavat kuopimalla kasvualustaa ja tietenkin lannoittavat luonnollisesti.

Pionit kukkivat parhaimmillaan. Kukinta alkoi viime viikolla (vai jo sitä edellisellä?), jolloin otin niistä kuvia.

Sarah Bernhardt viihtyy jättipoimulehtien seurassa kääpiöivän omenapuun alla.

Karl Rosenfeldt availee tässä kukkiaan.

Kaikkein eniten pidän tästä valkeasta Shirley Templestä. Kun kukka on täysin auki, erottuu keskustassa hieman punertavia juovia.

Tämän pionin lajikkeesta en ole ihan varma. Se saattaa olla Sarah Bernhardt. Kaunis se kuitenkin on.

Meillä alkoi viime viikolla pitkäaikaisen haaveeni toteutus, joka on edennyt jo hyvään vaiheeseen. Laitan tässä vaiheessa kuvan ensimmäisestä vaiheesta viime torstailta. Seuraava postaus varmaankin käsittelee tätä asiaa.

Tonttimme on iso, ja tilaa on monenlaisille toiminnoille. Tähän luumupuun (vas.) ja kirsikkapuun (oik.) välimaastoon mallailin keppien avulla riittävän kokoiusta tasaista paikkaa. Jouduin kaivamaan kirsikan lähellä kasvavan pensasmaisen luumun ylös ja siirtämään sen toiseen paikkaan.

Torstaiaamuna paikallinen isäntä kävi kaivamassa pohjan. Saimme kaksi isoa peräkärryllistä multaa myöhempää käyttöä varten. Todennäköisestiu teemme tästä mullasta lisää kohopenkkejä mansikkaa varten.

Meillä on tipuja!

Viime keskiviikkona, Unton päivänä, meille kuoriutui tipuja. Niitä tuli kahdeksan; kolme munaa jäi kokonaan kuoriutumatta. Nyt kanatarhassa on kiinnostava perhe: kolme emokanaa hoivaa yhdessä tipuja. Tämä minua askarrutti etukäteen: leimautuuko tipu siihen kanaan, jonka alta se kuoriutuu, ja hylkiikö emokana sellaista tipua, joka on kuoriutunut toisen emon alla. Näyttää kuitenkin siltä, että kaikki emot huolehtivat tipuista yhteisesti. Tiput esimerkiksi siirtyvät luontevasti yhden emon alta toisen alle.

Tässä kuvassa näkyy kolme tipua, joista kaksi kurkkii Kanelin alta.

Kaksi tipuista on vaaleanharmaita. Toivottavasti ainakin toinen niistä olisi kana.

Vaalein kana, joka ei hautonut, meni pariksi päiväksi aivan sekaisin tipujen kuoriuduttua. Se änkesi itsensä väkisin pesään ja yritti saada tipuja alleen. Nyt se on onneksi rauhoittunut.

Olen viettänyt paljon aikaa kanatarhaa tarkkaillen. Samalla voin nauttia pihasta, joka alkaa nyt olla parhaimmillaan.

Rungollinen syreeni ja suviruusu ovat täydessä kukassa. Tuoksu on ihana.

Tänä kesänä olen lisännyt hyötykasvien määrää. Istutin muun muassa rungollisen karviaisen.

Mansikan taimet ovat kasvaneet ällistyttävän hyvin. Niissä on kukkia, ja muutamia raakileitakin olen huomannut.Taitaa käydä niin, että saamme jo tänä kesänä satoa.

Kasvimaakin voi hyvin. Olen jo kolmen viikon ajan hakenut päivittäin salattia, pinaattia, mangoldia ja lehtikaalia aterioille.

Sipuli ja perunakin näyttävät kasvavan hyvin. Karvainen kaveri on oppinut, että kasvimaalla saa kulkea vain käytäviä pitkin.

Pitkästä aikaa

Juhannus alkaa olla ohi, ja huomaan kirjoittaneeni viimeksi blogiini huhtikuussa. Otin kyllä esimerkiksi toukokuussa monista asioista kuvia sillä ajatuksella, että tallentaisin ne tänne, mutta ajatuksen asteelle jäin. En muista, milloin olisin ollut viimeksi toukokuussa niin väsähtänyt kuin nyt olin. Moni asia varmaan vaikutti tähän: työhön liittyvät muutokset ja paineet sekä myöhässä edennyt kevät etupäässä. Nyt alkaa onneksi helpottaa.

Minua harmittaa, etten tullut tänä keväänä tallentaneeksi pihan heräämistä kesään. Omenapuut kukkivat vasta vähän ennen kesäkuun puoliväliä, ja syreeni kukkii nyt juhannuksena.

Tämän kuvan otin viime viikolla. Silloin koristeomenapuu oli parhaimmillaan. Kuva ei kylläkään tee kukinnalle oikeutta.

Kanat sain Kotipihaan vasta toukokuun puolivälissä, sillä yöt olivat siihen asti liian kylmiä. Minulla on nyt kuusi munivaa kanaa ja yksi kukko. Kanat ovat munineet hyvin: lähes joka päivä pesissä on ollut viisi tai kuusi munaa. Puolitoista viikkoa sitten kuitenkin kolme maatiaiskanaa alkoi hautoa. Niiden alla on yhteensä 14 munaa. Jos haudonta onnistuu, tipujen pitäisi kuoriutua heinäkuun alkupäivinä.

Kanat hautovat sopuisasti. Annan niille erityishuomiota viemällä syötävää haudontamökkiin.

Haudonnan ajan kukko liikuskelee kolmen kanan kanssa.

Toukokuun lopussa perustimme peruna- ja kasvimaan, sillä tontillamme on runsaasti tilaa. Lannoitimme maata kuivikkeella, jota kertyi talven aikana kanalasta.

Kylvin mm. erilaisia salaatteja, pinaattia, lehtikaalia, tilliä ja mangoldia. Lisäksi on pitkät rivit perunaa sekä kelta- ja punasipulia. Kaikki kylvetty ja istutettu on hyvällä alulla.

Tässä näkyy alkutilanne noin neljä viikkoa sitten.

 Puolisoni innostui perustamaan pienen mansikkavijelmän, mistä olen iloinen. Hän istutti noin viisikymmentä tainta. Ne olivat pakastettuja - en tiennyt, että sellaisiakin on. Ne näyttivät aika mitättömiltä, mutta ihmeen hyvin ne kuitenkin ovat alkaneet kasvaa. Lajike on Polka.

Tässä on mansikan taimia noin viikko istuttamisen jälkeen.

Viime aikojen tekemiseni kytkeytyvät kotiympäristöön ja hyvä niin. Teimme kuitenkin heti kesäloman alussa pienen matkan kauniille saarelle viehättävään kaupunkiin. Menisin sinne mielelläni uudestaan.

Sää oli kaunis ja oikeasti kesäinen.

Matkakohteessa alppiruusut olivat täydessä kukassa. Minun pensaissani on paljon nuppuja, joten jään odottelemaan kukintaa.

Vähän vapaata

Pääsiäisen vapaapäivät tulivat hyvään saumaan: neljä päivää palauttaa paljon paremmin kuin kaksi.
Pitkäperjantain aamuna olin puolison kanssa pilkillä tuossa alapuolellamme olevalla järvellä. Kala ei ollut oikein syönnillään, mutta saimme sen verran ahvenia, että tein eilen eli lauantaina pienen kalakukon.

Oli aurinkoista mutta kylmää.

Karvainen kaverikin oli mukana.

Teimme pienen saaren rannan tuntumaan jäälle nuotion ja paistoimme makkaraa.

Minulta on ompeluinto ollut pitkään kadoksissa. Huomaan tutkivani kaikennäköisiä tilkkutyömalleja ja hypisteleväni kankaitani, mutta en saa vietyä ajatuksia toiminnan asteelle. pysähdyin miettimään, mistä jumitus voisi johtua. Tajusin, että syynä saattaa olla keskeneräinen Sadan blokin peitto, josta puuttuu reilu parikymmentä blokkia. Se ei inspiroi minua nyt yhtään, ja lähinnä ahdistun, kun näen peittoa varten keräämäni jämäkankaanpalat ompelupöytäni reunalla.

Tänä aamuna raivasin nuo materiaalit pois odottamaan sellaista aikaa, että haluan tehdä peiton loppuun. Ompelupöydälle vapautui hyvin tilaa, ja innostuin ompelemaan kaksi pientä säilytyskoria pienille, usein käyttämilleni tarvikkeille.

Tällaiset säilyttimet ompelin. Tukihuopa antaa niille muodon ja ryhtiä.

 Ompelupöytä vaikuttaa nyt paljon kutsuvammalta. Minun ei esim. tarvitse nyt raivata mitään pois päästäkseni käyttämään leikkuualustaa ja pitkää viivainta. Jospa tämä raivaus auttaisi ompelujumiin.

Nyt on siistiä! Tilaa saisi tietenkin olla enemmän, mutta olen tyytyväinen siihen, että minulla ylipäätään on tilaa omaan ompelupaikkaan, joka saa olla jatkuvasti esillä.