tiistai 11. heinäkuuta 2017

Meillä on tipuja!


Viime keskiviikkona, Unton päivänä, meille kuoriutui tipuja. Niitä tuli kahdeksan; kolme munaa jäi kokonaan kuoriutumatta. Nyt kanatarhassa on kiinnostava perhe: kolme emokanaa hoivaa yhdessä tipuja. Tämä minua askarrutti etukäteen: leimautuuko tipu siihen kanaan, jonka alta se kuoriutuu, ja hylkiikö emokana sellaista tipua, joka on kuoriutunut toisen emon alla. Näyttää kuitenkin siltä, että kaikki emot huolehtivat tipuista yhteisesti. Tiput esimerkiksi siirtyvät luontevasti yhden emon alta toisen alle.

Tässä kuvassa näkyy kolme tipua, joista kaksi kurkkii Kanelin alta.

Kaksi tipuista on vaaleanharmaita. Toivottavasti ainakin toinen niistä olisi kana.

Vaalein kana, joka ei hautonut, meni pariksi päiväksi aivan sekaisin tipujen kuoriuduttua. Se änkesi itsensä väkisin pesään ja yritti saada tipuja alleen. Nyt se on onneksi rauhoittunut.


Olen viettänyt paljon aikaa kanatarhaa tarkkaillen. Samalla voin nauttia pihasta, joka alkaa nyt olla parhaimmillaan.
Rungollinen syreeni ja suviruusu ovat täydessä kukassa. Tuoksu on ihana.

Tänä kesänä olen lisännyt hyötykasvien määrää. Istutin muun muassa rungollisen karviaisen.

Mansikan taimet ovat kasvaneet ällistyttävän hyvin. Niissä on kukkia, ja muutamia raakileitakin olen huomannut.Taitaa käydä niin, että saamme jo tänä kesänä satoa.

Kasvimaakin voi hyvin. Olen jo kolmen viikon ajan hakenut päivittäin salattia, pinaattia, mangoldia ja lehtikaalia aterioille.

Sipuli ja perunakin näyttävät kasvavan hyvin. Karvainen kaveri on oppinut, että kasvimaalla saa kulkea vain käytäviä pitkin.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Pitkästä aikaa


Juhannus alkaa olla ohi, ja huomaan kirjoittaneeni viimeksi blogiini huhtikuussa. Otin kyllä esimerkiksi toukokuussa monista asioista kuvia sillä ajatuksella, että tallentaisin ne tänne, mutta ajatuksen asteelle jäin. En muista, milloin olisin ollut viimeksi toukokuussa niin väsähtänyt kuin nyt olin. Moni asia varmaan vaikutti tähän: työhön liittyvät muutokset ja paineet sekä myöhässä edennyt kevät etupäässä. Nyt alkaa onneksi helpottaa.

Minua harmittaa, etten tullut tänä keväänä tallentaneeksi pihan heräämistä kesään. Omenapuut kukkivat vasta vähän ennen kesäkuun puoliväliä, ja syreeni kukkii nyt juhannuksena.

Tämän kuvan otin viime viikolla. Silloin koristeomenapuu oli parhaimmillaan. Kuva ei kylläkään tee kukinnalle oikeutta.



Kanat sain Kotipihaan vasta toukokuun puolivälissä, sillä yöt olivat siihen asti liian kylmiä. Minulla on nyt kuusi munivaa kanaa ja yksi kukko. Kanat ovat munineet hyvin: lähes joka päivä pesissä on ollut viisi tai kuusi munaa. Puolitoista viikkoa sitten kuitenkin kolme maatiaiskanaa alkoi hautoa. Niiden alla on yhteensä 14 munaa. Jos haudonta onnistuu, tipujen pitäisi kuoriutua heinäkuun alkupäivinä.
Kanat hautovat sopuisasti. Annan niille erityishuomiota viemällä syötävää haudontamökkiin.

Haudonnan ajan kukko liikuskelee kolmen kanan kanssa.
Toukokuun lopussa perustimme peruna- ja kasvimaan, sillä tontillamme on runsaasti tilaa. Lannoitimme maata kuivikkeella, jota kertyi talven aikana kanalasta.
Kylvin mm. erilaisia salaatteja, pinaattia, lehtikaalia, tilliä ja mangoldia. Lisäksi on pitkät rivit perunaa sekä kelta- ja punasipulia. Kaikki kylvetty ja istutettu on hyvällä alulla.

Tässä näkyy alkutilanne noin neljä viikkoa sitten.
 Puolisoni innostui perustamaan pienen mansikkavijelmän, mistä olen iloinen. Hän istutti noin viisikymmentä tainta. Ne olivat pakastettuja - en tiennyt, että sellaisiakin on. Ne näyttivät aika mitättömiltä, mutta ihmeen hyvin ne kuitenkin ovat alkaneet kasvaa. Lajike on Polka.
Tässä on mansikan taimia noin viikko istuttamisen jälkeen.
Viime aikojen tekemiseni kytkeytyvät kotiympäristöön ja hyvä niin. Teimme kuitenkin heti kesäloman alussa pienen matkan kauniille saarelle viehättävään kaupunkiin. Menisin sinne mielelläni uudestaan.

Sää oli kaunis ja oikeasti kesäinen.

Matkakohteessa alppiruusut olivat täydessä kukassa. Minun pensaissani on paljon nuppuja, joten jään odottelemaan kukintaa.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Vähän vapaata

Pääsiäisen vapaapäivät tulivat hyvään saumaan: neljä päivää palauttaa paljon paremmin kuin kaksi.
Pitkäperjantain aamuna olin puolison kanssa pilkillä tuossa alapuolellamme olevalla järvellä. Kala ei ollut oikein syönnillään, mutta saimme sen verran ahvenia, että tein eilen eli lauantaina pienen kalakukon.

Oli aurinkoista mutta kylmää.

Karvainen kaverikin oli mukana.

Teimme pienen saaren rannan tuntumaan jäälle nuotion ja paistoimme makkaraa.

Minulta on ompeluinto ollut pitkään kadoksissa. Huomaan tutkivani kaikennäköisiä tilkkutyömalleja ja hypisteleväni kankaitani, mutta en saa vietyä ajatuksia toiminnan asteelle. pysähdyin miettimään, mistä jumitus voisi johtua. Tajusin, että syynä saattaa olla keskeneräinen Sadan blokin peitto, josta puuttuu reilu parikymmentä blokkia. Se ei inspiroi minua nyt yhtään, ja lähinnä ahdistun, kun näen peittoa varten keräämäni jämäkankaanpalat ompelupöytäni reunalla.

Tänä aamuna raivasin nuo materiaalit pois odottamaan sellaista aikaa, että haluan tehdä peiton loppuun. Ompelupöydälle vapautui hyvin tilaa, ja innostuin ompelemaan kaksi pientä säilytyskoria pienille, usein käyttämilleni tarvikkeille.

Tällaiset säilyttimet ompelin. Tukihuopa antaa niille muodon ja ryhtiä.
 Ompelupöytä vaikuttaa nyt paljon kutsuvammalta. Minun ei esim. tarvitse nyt raivata mitään pois päästäkseni käyttämään leikkuualustaa ja pitkää viivainta. Jospa tämä raivaus auttaisi ompelujumiin.

Nyt on siistiä! Tilaa saisi tietenkin olla enemmän, mutta olen tyytyväinen siihen, että minulla ylipäätään on tilaa omaan ompelupaikkaan, joka saa olla jatkuvasti esillä.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kalakukkoa ja muutakin käsityötä

En ole näköjään yli kuukauteen kirjoittanut tänne mitään, vaikka monenlaista olenkin tehnyt. Tänä aamuna paistoin pitkästä aikaa rahkalettuja, joita söimme hedelmäkuutioiden kanssa.

Käytin rahkaletuissa appelsiininmakuista rahkaa.

Aamupäivällä maistoimme viime yön leivinuunissa hautunutta kalakukkoa. Edellisestä kukonleipomisesta on kulunut varmaan ainakin pari kolme vuotta, mutta nyt taas innostuin.

Tässä on lautasella lämmintä kalakukkoa: kuorta voin kanssa ja täytettä.

Kalat eli ahvenet pilkimme eilen iltapäivällä tästä aivan läheltä. Puoliso nylki ne, ja minä kokosin kukon illansuussa. Ahventen lisäksi täytteeseen tuli ohuita siankylkisiivuja ja tietysti suolaa.

Tässä kukko on valmis uuniin työnnettäväksi.

Kukko tänä aamuna pitkän uunissaolon jälkeen.Pinta näyttää rumalle, sillä irrotin siitä pari sianlihasiivua, jotka minulla on tapana laittaa kukon päälle paiston ajaksi. Koirat olivat näistä makupaloista tyytyväisiä.

Tässä näkyy päältä aukaistu kukko täytteineen.

Jonkin verran olen viime viikkojen aikana ommellutkin. Sain valmiiksi Puutarhapeittoon kuuluvat tyynynpäälliset, joiden pinnan tikkautin Töölön Tilkkupajassa. Olen tyytyväinen jälleen kerran.
Tyynyt ovat aika isot ja suorakaiteen muotoiset. Päälliset on helppo irrottaa pestäviksi.

Sitten opettelin Quilt as you go -tekniikkaa, jossa tilkkuja tikataan yksi kerrallaan taustavanuun. Tein patalaput, jotka pääsivät heti käyttöön.
Tein nämä patalaput Puutarhapeiton jämäkankaista.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Maaliskuu ja loma

Maaliskuun alku tarkoittaa minulle lomaviikkoa. Tuntuu hyvältä irrottautua aikatauluista ja olla vain. Heräsin tänään hyvissä ajoin ja tein pullataikinan. Halusin kokeilla uudessa Kodin Kuvalehdessä huomaamiani kristallipullia. Osan taikinasta leivoin tavallisiksi pikkupulliksi.

Kristallipullat kastettiin paiston jälkeen voisulassa, minkä jälkeen pyöräytin ne sitruunankuoriraasteella maustetussa sokerissa. En ole vielä maistanut, mutta luultavasti ovat hyviä. Sitruunainen tuoksu ainakin on ihana.

Alkuviikosta meillä oli kuopuksen syntymäpäivä, jonka kunniaksi hänen siskonsa leipoi kakun. Pohja on tumma suklaakakkupohja, ja väliin tuli vadelmarahkaa ja vadelmia. Oli hyvää!


Käsitöiden tekeminen on ollut vähäistä. Joskus tammi-helmikuun vaihteessa ompelin neljä blokkia sadan blokin peeittoon. Jospa inspiraatio loppujen noin kahdenkymmenen blokin ompeluun löytyisi jossain vaiheessa. 


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Tammikuukin kohta takana

Olen tainnut ollat jonkinlaisessa talvihorroksessa, mistä kertoo se, etten ole saanut kirjoitettua tänne oikein mitään. Olen kyllä tehnyt kaikenlaista, mistä olisi voinut kirjoittaa: leiponut, ratsastanut Piirrolla, tehnyt pieniä käsitöitäkin.

Eilinen auringonpaiste teki ihmeitä ja sai ajattelemaan, että se vaihe talvea, joka on minulle väsyttävä ja passivoiva, on takanapäin.Tämän oivalluksen kunniaksi tein heti aamulla lettutaikinan ja paistan lettuja sitä mukaa, kun perheenjäsenet heräävät. Yksi kyllä ehti lähteä jo ennen omaa heräämistäni metsälle.
Söin itse ensimmäisen letun, sillä lapset nukkuvat vielä. Pilkoin lisukkeeksi appelsiinia ja tiristin vielä sitrunamehua päälle - ihana yhdistelmä!

Tein lettutaikinan tehosekoittimella, jonka annoin itselleni (ja välillisesti koko perheelle) joululahjaksi. Olen käyttänyt tätä lähinnä smoothieitten valmistukseen, mutta haluan ryhtyä kokeilemaan siitä kaikenlaiseen ruuanlaitton. Lettutaikina syntyi puolessa minuutissa ja kannusta on hyvä kaataa taikinaa suoraan pannulle.
Tietenkin halusin punaisen KitchenAidin. Tässä näkyy käden käänteessä syntynyt lettutaikina.


 Taikinaan käytin tietysti omia munia. Huomaan odottavani toukokuuta, että saisin kanaparven tänne omaan pihaan. Alla on pari joulun aikaan otettua kuvaa parven talvikodista.

Osa valkoisista kanoista on anoppini; minun parveeni kuuluvat kukko, värillisen maatiaiset ja kolme valkoista heinäkuun lopussa kuoriutunutta "pikkutyttöä". Ne tunnistaa pienestä heltasta ja ruskeista jaloista. Ne aloittivat joulukuussa munimisen.

Kanat ovat munineet ihmeen hyvin pimeästä ajasta huolimatta. Maatiaiset munivat ruskeita, pikkutytöt vaaleanruskeita ja aikuiset valkoiset rouvat (anoppini kanat) valkeita munia.

Neulomisinto alkoi palata loppuvuodesta, mutta mitään kovin ihmeellistä en ole saanut aikaan. Neuloin mielestäni kauniit kuviolapaset, ja olin iloinen, kun tyttäreni otti ne heti omakseen.

Nämä lapaset neuloin TeeTee Pallas -langasta. Olivat lapasiksi aikaa vievät mutta mukavat neuloa.

Jossain vaiheessa syksyä tilasin Craftsyn alennusmyynnistä tällaisen lankasetin: kyseessä on Cloudborn-niminen aivan ihana perulainen villalanka. Kuvanottovaiheessa olin käytänyt jo kanervansävyisen vyyhdin, josta jäi pieni kerä tähteeksi.
Tein kanervanvärisestä langasta kaulurin ja ukkosensinisestä langasta myssyn ja lapaset. Olen käyttänyt tätä settiä koko talven. Vielä olisi violetti ja smaragdinvihreä vyyhti käyttämättä, mutta en ole vielä keksinyt, mitä niistä tekisin.

 Joulun jälkeen sain valmiiksi Talvipeittoon kuuluvat tyynynpäälliset. Nuo tilkkupinnat tikkautin Töölön tilkkupajassa samalla kertaa kuin peitonkin. Jatkossakin aion tehdä niin, sillä tyynyt ovat nyt kaikilta osin yhtenäiset peiton kanssa.


Pidän näistä tyynyistä ja pelkään, että jonain päivänä karvainen kaveri järsii niitä.