Oma huone

Kasvihuone valmistui eilen. Syöksytorvet pitää kiinnittää vielä, mutta muuten kaikki on kunnossa. Huone, Kivikankaalta tilattu Juliana Premium (10,9 m2), vaikuttaa aivan unelmalta. Näin sen pari viikkoa sitten Pietarsaaressa Kivikankaan näyttelyalueella, ja valintani oli sillä selvä.
Minusta tuntuu jo nyt, että tätä hankintaa en tule katumaan. Eilen illalla vain istuin huoneessa ja ihmettelin, kuinka hienosti automaattiset luukunavaajat toimivat.

Tässä huone on vielä hieman keskeneräinen. Tikapuut ovat vielä sisällä ja rakennustarvikepöytä huoneen edessä.

Tässä sisänäkymää tältä aamulta. Sain eilen istutettua muutamia kasveja, esim. kaksi viinirypäleköynnöstä huoneen päädyssä oleviin maahan upotettuihin, pohjasta avoimiin sammioihin. Lisäksi löysin edullisesti viimeisiä taimia (paprikaa, chiliä) ja esim. amppelitomaatin läheisestä puutarhaliikkeestä. Seinät ovat ulkopuolelta vielä kosteat yön jäljiltä. Nautimme aamupalan kasvihuoneessa, ja se oli oikein miellyttävää.

Huoneessa on erittäin toimiva ja mietitty oviratkaisu: leveät pariovet voi aukoa monella eri tavalla. Kun alaovet ovat kiinni, eivät vapaana vaeltelevat kanat mene huoneeseen. Toivottavasti ne eivät hoksaa pyrähtää oven yli sisään. Oviaukossa on hyvin matala kynnys, ja kottikärryt on helppo työntää sisälle. Pieni tynnyri on sadeveden keruuta varten ja odottaa syöksytorvien asennusta. Haluaisin tuollaiset tynnyrit joka nurkalle.

Automaattiset tuuletusluukut toimivat hienosti.

Luukkuja on neljä.

Kirjoitan jossain vaiheessa postauksen huoneen rakentamisen vaiheista. Huoneen perustuksineen  rakensivat taitavasti puolisoni ja hänen isänsä. Minä olin apulaisena: koetin huolehtia, että oikeat tarvikkeet ovat aina käsillä, ja siivosin työmaata. Yhteistyön tulos on hieno!

Kylpemistä

Lauantaina otim muutamia kuvia kylpevistä kanoista ja tipuista. En väsy seuraamaan kylpemistä, sillä kanoista näkee, miten ne nauttivat. Tarhassa ollessaan ne kylpevät hiekassa, mutta jos ne saavat valita kylpypaikan vapaasti pihalta, ne menevät syyshortensian, alppiruusun tai kevätatsalean alle. Ehkä turvepitoinen multa on niille mieleistä.

Tässä kaksi kanaemoa ja kaksi tipua kylpee noin kuukausi sitten istutetun kevätatsalean alla. Samalla ne torjuvat rikkaruohot.

Tiput - niitä on tässä viisi tai kuusi - ovat yhteiskylvyssä syyshortensian alla. Ne ovat vasta vähän yli kahden viikon vanhoja, mutta kylpeminen on jo jokapäiväistä toimintaa.

Tulen kuvanneeksi kukkoa ja tiputtomia kanoja liian harvoin. Humu on kiltti, hyvä kukko. Se ei uhittele ihmisille ja pitää parvesta huolta. Se juoksee oitis paikalle, jos joku kanoista ääntelee vähänkin poikkeavalla tavalla.

Emokanat laajentavat tipujen reviiriä vähitellen. Tässä ollaan ulkoilemassa tarhan edustalla olevassa perennaistutuksessa. Kanojen olemassaolo on tehnyt kasveille hyvää: ne nyppivät rikkaruohoja, ilmavoittavat kuopimalla kasvualustaa ja tietenkin lannoittavat luonnollisesti.

Pionit kukkivat parhaimmillaan. Kukinta alkoi viime viikolla (vai jo sitä edellisellä?), jolloin otin niistä kuvia.

Sarah Bernhardt viihtyy jättipoimulehtien seurassa kääpiöivän omenapuun alla.

Karl Rosenfeldt availee tässä kukkiaan.

Kaikkein eniten pidän tästä valkeasta Shirley Templestä. Kun kukka on täysin auki, erottuu keskustassa hieman punertavia juovia.

Tämän pionin lajikkeesta en ole ihan varma. Se saattaa olla Sarah Bernhardt. Kaunis se kuitenkin on.

Meillä alkoi viime viikolla pitkäaikaisen haaveeni toteutus, joka on edennyt jo hyvään vaiheeseen. Laitan tässä vaiheessa kuvan ensimmäisestä vaiheesta viime torstailta. Seuraava postaus varmaankin käsittelee tätä asiaa.

Tonttimme on iso, ja tilaa on monenlaisille toiminnoille. Tähän luumupuun (vas.) ja kirsikkapuun (oik.) välimaastoon mallailin keppien avulla riittävän kokoiusta tasaista paikkaa. Jouduin kaivamaan kirsikan lähellä kasvavan pensasmaisen luumun ylös ja siirtämään sen toiseen paikkaan.

Torstaiaamuna paikallinen isäntä kävi kaivamassa pohjan. Saimme kaksi isoa peräkärryllistä multaa myöhempää käyttöä varten. Todennäköisestiu teemme tästä mullasta lisää kohopenkkejä mansikkaa varten.

Meillä on tipuja!

Viime keskiviikkona, Unton päivänä, meille kuoriutui tipuja. Niitä tuli kahdeksan; kolme munaa jäi kokonaan kuoriutumatta. Nyt kanatarhassa on kiinnostava perhe: kolme emokanaa hoivaa yhdessä tipuja. Tämä minua askarrutti etukäteen: leimautuuko tipu siihen kanaan, jonka alta se kuoriutuu, ja hylkiikö emokana sellaista tipua, joka on kuoriutunut toisen emon alla. Näyttää kuitenkin siltä, että kaikki emot huolehtivat tipuista yhteisesti. Tiput esimerkiksi siirtyvät luontevasti yhden emon alta toisen alle.

Tässä kuvassa näkyy kolme tipua, joista kaksi kurkkii Kanelin alta.

Kaksi tipuista on vaaleanharmaita. Toivottavasti ainakin toinen niistä olisi kana.

Vaalein kana, joka ei hautonut, meni pariksi päiväksi aivan sekaisin tipujen kuoriuduttua. Se änkesi itsensä väkisin pesään ja yritti saada tipuja alleen. Nyt se on onneksi rauhoittunut.

Olen viettänyt paljon aikaa kanatarhaa tarkkaillen. Samalla voin nauttia pihasta, joka alkaa nyt olla parhaimmillaan.

Rungollinen syreeni ja suviruusu ovat täydessä kukassa. Tuoksu on ihana.

Tänä kesänä olen lisännyt hyötykasvien määrää. Istutin muun muassa rungollisen karviaisen.

Mansikan taimet ovat kasvaneet ällistyttävän hyvin. Niissä on kukkia, ja muutamia raakileitakin olen huomannut.Taitaa käydä niin, että saamme jo tänä kesänä satoa.

Kasvimaakin voi hyvin. Olen jo kolmen viikon ajan hakenut päivittäin salattia, pinaattia, mangoldia ja lehtikaalia aterioille.

Sipuli ja perunakin näyttävät kasvavan hyvin. Karvainen kaveri on oppinut, että kasvimaalla saa kulkea vain käytäviä pitkin.