lauantai 4. maaliskuuta 2017

Maaliskuu ja loma

Maaliskuun alku tarkoittaa minulle lomaviikkoa. Tuntuu hyvältä irrottautua aikatauluista ja olla vain. Heräsin tänään hyvissä ajoin ja tein pullataikinan. Halusin kokeilla uudessa Kodin Kuvalehdessä huomaamiani kristallipullia. Osan taikinasta leivoin tavallisiksi pikkupulliksi.

Kristallipullat kastettiin paiston jälkeen voisulassa, minkä jälkeen pyöräytin ne sitruunankuoriraasteella maustetussa sokerissa. En ole vielä maistanut, mutta luultavasti ovat hyviä. Sitruunainen tuoksu ainakin on ihana.

Alkuviikosta meillä oli kuopuksen syntymäpäivä, jonka kunniaksi hänen siskonsa leipoi kakun. Pohja on tumma suklaakakkupohja, ja väliin tuli vadelmarahkaa ja vadelmia. Oli hyvää!


Käsitöiden tekeminen on ollut vähäistä. Joskus tammi-helmikuun vaihteessa ompelin neljä blokkia sadan blokin peeittoon. Jospa inspiraatio loppujen noin kahdenkymmenen blokin ompeluun löytyisi jossain vaiheessa. 


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Tammikuukin kohta takana

Olen tainnut ollat jonkinlaisessa talvihorroksessa, mistä kertoo se, etten ole saanut kirjoitettua tänne oikein mitään. Olen kyllä tehnyt kaikenlaista, mistä olisi voinut kirjoittaa: leiponut, ratsastanut Piirrolla, tehnyt pieniä käsitöitäkin.

Eilinen auringonpaiste teki ihmeitä ja sai ajattelemaan, että se vaihe talvea, joka on minulle väsyttävä ja passivoiva, on takanapäin.Tämän oivalluksen kunniaksi tein heti aamulla lettutaikinan ja paistan lettuja sitä mukaa, kun perheenjäsenet heräävät. Yksi kyllä ehti lähteä jo ennen omaa heräämistäni metsälle.
Söin itse ensimmäisen letun, sillä lapset nukkuvat vielä. Pilkoin lisukkeeksi appelsiinia ja tiristin vielä sitrunamehua päälle - ihana yhdistelmä!

Tein lettutaikinan tehosekoittimella, jonka annoin itselleni (ja välillisesti koko perheelle) joululahjaksi. Olen käyttänyt tätä lähinnä smoothieitten valmistukseen, mutta haluan ryhtyä kokeilemaan siitä kaikenlaiseen ruuanlaitton. Lettutaikina syntyi puolessa minuutissa ja kannusta on hyvä kaataa taikinaa suoraan pannulle.
Tietenkin halusin punaisen KitchenAidin. Tässä näkyy käden käänteessä syntynyt lettutaikina.


 Taikinaan käytin tietysti omia munia. Huomaan odottavani toukokuuta, että saisin kanaparven tänne omaan pihaan. Alla on pari joulun aikaan otettua kuvaa parven talvikodista.

Osa valkoisista kanoista on anoppini; minun parveeni kuuluvat kukko, värillisen maatiaiset ja kolme valkoista heinäkuun lopussa kuoriutunutta "pikkutyttöä". Ne tunnistaa pienestä heltasta ja ruskeista jaloista. Ne aloittivat joulukuussa munimisen.

Kanat ovat munineet ihmeen hyvin pimeästä ajasta huolimatta. Maatiaiset munivat ruskeita, pikkutytöt vaaleanruskeita ja aikuiset valkoiset rouvat (anoppini kanat) valkeita munia.

Neulomisinto alkoi palata loppuvuodesta, mutta mitään kovin ihmeellistä en ole saanut aikaan. Neuloin mielestäni kauniit kuviolapaset, ja olin iloinen, kun tyttäreni otti ne heti omakseen.

Nämä lapaset neuloin TeeTee Pallas -langasta. Olivat lapasiksi aikaa vievät mutta mukavat neuloa.

Jossain vaiheessa syksyä tilasin Craftsyn alennusmyynnistä tällaisen lankasetin: kyseessä on Cloudborn-niminen aivan ihana perulainen villalanka. Kuvanottovaiheessa olin käytänyt jo kanervansävyisen vyyhdin, josta jäi pieni kerä tähteeksi.
Tein kanervanvärisestä langasta kaulurin ja ukkosensinisestä langasta myssyn ja lapaset. Olen käyttänyt tätä settiä koko talven. Vielä olisi violetti ja smaragdinvihreä vyyhti käyttämättä, mutta en ole vielä keksinyt, mitä niistä tekisin.

 Joulun jälkeen sain valmiiksi Talvipeittoon kuuluvat tyynynpäälliset. Nuo tilkkupinnat tikkautin Töölön tilkkupajassa samalla kertaa kuin peitonkin. Jatkossakin aion tehdä niin, sillä tyynyt ovat nyt kaikilta osin yhtenäiset peiton kanssa.


Pidän näistä tyynyistä ja pelkään, että jonain päivänä karvainen kaveri järsii niitä.





sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Talvipeitto on valmis!

Tilkkupeiton valmistuminen on hieno hetki. Tänään sain puolitoista vuotta sitten, kesällä 2015, aloittamani Talvipeiton viimeisteltyä. Tikkautin sen Töölön Tilkkupajassa, ja Soile Kivisen taitavassa käsittelyssä talvinen kylä ja lumiukot saivat ylleen lumihiutalekuvioita. Kuluneen viikon aikana vähän kerrassaan kanttasin peiton sekä ompelin lumiukoille silmät ja suut.


Tässä peitto näkyy kokonaisuudessaan. Vein sen -15 asteen pakkaseen ulos kuvattavaksi.

Mielestäni peiton päädyissä olevat tähdet ovat kauniita, vaikka kaikki sakarat eivät ole teräviä.

Koetin muotoilla kullekin lumiukolle omanlaisensa ilmeen. Tällä pipopäällä on vähän toispuoleinen hymy, joka syntyi vahingossa.

Tässä on vielä yksi taloblokki läheltä kuvattuna.
Tikkautin Soilella kaksi tyynynpäällisen pintaa peiton kanssa käytettäviksi. Koetan saada tyynyt valmiiksi ennen joulua.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Joko se marraskuu meni?

Onneksi marraskuu alkaa olla takana. En ole saanut aikaiseksi oikein mitään mainittavaa; olen vain suoriutunut kaikesta välttämättömästä. Monta kertaa olen löytänyt itseni ompelupöydän äärestä huomatakseni vain, ettei inspiraatio kuitenkaan riitä. Siksi olen jäänyt pahasti jälkeen sadan blokin peiton tekotahdista. Kuron aukon kiinni viimeistään alkuvuodesta. Viimeksi, varmaan kuukausi sitten ompelemani blokit näkyvät alla.

Tässä on muutama tilkku Sadan blokin peittoon.
 Neulomisinto onneksi palasi nyt loppuviikosta. Neuloin kaksi paria miesten sukkia.

Siniset sukat neuloin Nallesta. Raidallisten sukkien lanka on Regian hauska uutuus: Pairfect. Kerästä saa kaksi identtistä sukkaa, kunhan aloittaa kerän sisältä ensimmäisen sukan ja toisen keltaisen merkkilangan kohdalta. Tykkään.

Minulla on seuralainen, kun istun nojatuolissa neulomassa. Se viihtyy kuninkaalliseen tyyliin pehmeiden tyynyjen päällä.
 Leiponut olen melkein joka viikonloppu marraskuussa. Leivän leipomiseen en väsy, mutta nyt kokeilin oikeiaoppisesti foccaccia-leivän tekoa. Käytin reilusti Kreikasta tuomaani hyvää oliiviöljyä, jonka lisäksi toisen leivän päälle tuli merisuolaa, toisen mozzarellaa. Oli hyvää. Näitä teen jatkossakin.
Tässä foccacciat ovat kohonneet ja menossa uuniin.

Tässä ovat valmiit leivät.
 Haluaisin lisätä kasvisten määrä arkiruuassamme. Siksi kokeilin uudenlaista tapaa koota ateria. Kokosin uunivuokaan keitettyä kvinoaa (suosikkini), uunissa paahdettuja, oliiviöljyssä pyöriteltyjä kasviksia (tällä kertaa myskikurpitsaa ja ruusukaaleja) ja päällimmäiseksi yrttimarinoitua tofua. Ennen ruokailua käytin setin uunissa lämpiämässä. Tämäkin oli hyvää.

Tällaisia kasvispainotteisia ruokia haluaisin tehdä usein.
 Marraskuuhun on tuonut mielekkyyttä tietenkin ratsastaminen. Piirron selkä oli viime viikolla kipeä, joten ratsastin pitkästä aikaa...
...Tatulla.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Valosta ja väristä ja niiden puutteesta

Vuosi vuodelta tulen entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että pimeä vuodenaika, erityisesti marraskuu, ei tee minulle hyvää. Olen yrittänyt "tehdä marraskuusta ystävän" kynttilöiden polttelun ynnä muun avulla huonoin tuloksin.

Pimeyden tuomaa ongelmaa ei ehkä olisi, jos luonnollisen valon vähenemisen myötä myös arkielämän velvollisuudet, kuten työhön liittyvät asiat, vähenisivät samassa suhteessa. Näin ei ole, joten vähäisen valon kanssa pitää koettaa elää. Kartoitan taas kaikenlaisia pieniä keinoja, jotka tuntuvat helpoilta, ei-pakonomaisilta.

Tässä niistä muutama:
Lauantaiaamuinen leivonta on minulle pimeään, kylmään aikaan mieluista. Tämä kuva on otettu viikko sitten. Silloin leivoin taas kokojyväleipää, joka onnistui hyvin. Taikinan kohotessa kaivoin joulukyntteliköt esiin. Niissä on jotain lempeää, lohdullista ja turvallista, vaikkeivät ne kovin tyylikkäät ole.


Huomaan ostavani mielelläni erilaisia hedelmiä marraskuussa, jolloin niitä on yllättävän hyvin tarjolla. Niistä kokoan usein iltapala-annoksia, joille lapset ovat antaneet nimen "hedelmäsetti". Tänä aamuna kokosin lapsille ja tyttären yökyläkaverille tällaisen setin aamupalan päätteeksi nautittavaksi.


Kukkiakin olen antanut itselleni luvan ostaa. Marraskuussa huomaan valitsevani keltaisia kimppuja, vaikka muutoin en keltaisesta pidä. Tai pidän keväällä, kun narsissit ja krookukset kukkivat. Sitten mukaani tarttui houkutteleva leivontalehti, jonka ohjeita voisin kokeilla. Voi olla, että tänään leivon perinteisen tiikerikakun.


Luulen, että viihtyisin hyvin ympäristössä, jossa valoa riittäisi tasaisemmin ympäri vuoden. Vielä reilu pari viikkoa sitten olimme viikon valoisassa, aurinkoisessa ja väreiltään kauniissa paikassa. Lokakuussa voi olla tällaistakin: