Mutkikasta

Olen vähitellen harjoittelemalla oppinut sitomaan kangaspuiden välittäjät ja polkuset. Operaatio oli aivan käsittämätön, kun tein sen ensimmäisen kerran. Nyt onnistuin lähes ilman apua. Edelleen ihmettelen niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät sidonnan vaikutukset kudottavan kankaan kuvioihin ja jotka osaavat jopa suunnitella sidonnan itse. Kuva havainnollistaa ajatuksiani.

Viidet niisivarret on sidottu ylä- ja alavälittäjien kautta neljään polkuseen. Saattaa näyttää nyörisotkulta, mutta tämä sidonta sai aikaan sen, että neljä erilaista viriötä aukeaa kauniisti kudottaessa. Ihmeellistä.

Valmis loimi alhaaltapäin kuvattuna.

Käsillä tekeminen auttaa, kun mieli on väsynyt. Aloitin villasaalin kudonnan. Aion kutoa kaksi samanlaista saalia, jotka on tarkoitus lopuksi huovuttaa.

Saalin vohveliruutukuvio, jota huovutus vielä vahvistaa, alkaa hahmottua.

Kävelyllä taas

Kiersin taas kerran tutun kävelylenkkini karvaisen kaverin kanssa. Talasharjun kohdalla piti pysähtyä ihailemaan varsaa, joka tuli aivan aidan viereen näyttäytymään. Emä antoi sen olla vain hetken aikaa yksin ennen kuin tuli perässä.

Pipareita

Lapset leipoivat illalla pipareita. Tytär oli tehnyt taikinan jo pari päivää aiemmin jääkaappiin jähmettymään. Oli mukava seurata olohuoneesta käsin sovussa sujunutta leivontaa.

Muotit ja kaulimet olivat ahkerassa käytössä.

Ensimmäinen pellillinen on menossa uuniin.

Ensimmäinen satsi valmiita pipareita toi ihanan tuoksun taloon.

Sytyttelin kynttilöitä...

...moneen paikkaan...

...ja laiton vuosia sitten ompelemani tonttuparin ja viime joulun aikaan järvikaislasta tekemäni pukin eteisen ikkunaan kotiin tulijoita tervehtimään.

Tennarisukat

Neuloin tyttärelle tennarisukat Novitan ohjeella. Ne valmistuivat nopeasti Seitsemästä veljeksestä. En yleensä mielelläni neulo siitä, sillä en pidä langan tunnusta. Neulon sukkia paljon mieluummin Nallesta tai sitten jostain vähän erikoisemmasta langasta, joka tuntuu hyvältä sormissa.

Kävimme koirien kanssa illansuussa pitkällä lenkillä. Sen jälkeen ne ottivat rennosti.

Loimi etenee

Otin tehtäväkseni kudontapiirin villasaaliloimen niisimisen. Se on tarkkaa ja vähän hidastakin puuhaa. Nyt niisintä kuitenkin on valmis. Seuraavaksi taitaa olla vuorossa pirtaan pujottelu, alkusolmut ja poljinten sitominen.  Olen oppinut hahmottamaan jo aika monta loimen rakentamisen vaihetta. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka taitavia entisajan ihmiset ovat olleet tämän taidon kanssa.

Loimilangat (878 lankaa) on pujoteltu tietyssä järjestyksessä niisiin 41 langan mallikerroittain. Niisivarsia on peräti viisi.

Loimi on noin 150 cm leveä.

Tihkusadetta

Kävin pitkällä kävelyllä, vaikka sataa tihuutti. Talasharjun varsa emineen tuli lähelle.

Illalla tytär leipoi juustosarvia; tämäkin oli kotitalousläksy. Oli ihanaa päästä taas valmiiseen iltapalapöytään, ja keittiökin jäi siistiin kuntoon.

Risottoa

Tänään me perheen aikuiset pääsimme valmiiseen ruokapöytään. Tytär oli saanut kotitalouden läksyksi risoton valmistamisen. Lisukkeeksi hän teki vielä raikkaan vihersalaatin, ja pöydän kattaminen kuului tietenkin asiaan. Ylellistä.

Kävelyllä

Kävin pitkällä kävelylenkillä karvaisen kaverin kanssa. Talasharjussa on varsa, josta otin kuvan - liian kaukaa tosin.

Eilen ompelin kaksi ulointa kehystä tilkkupeiton pintaan. Viikasin työn odottamaan sopivaa taustakangasta ja tikkausinspiraatiota. Menee varmaan ensi vuoden puolelle.

Loimi rakentuu

Viime viikolla rakensimme kudontapiirissä villasaalin loimea.

Loimi on kierretty tukille.

Loimilangat on niputettu niisintää varten.

Monta vaihetta on vielä edessä, ennen kuin pääsee kutomaan. Saalista pitäisi tulla suunnilleen tämännäköinen:

Pullaa pitkästä aikaa

Lokakuun loppu on ollut väsynyttä aikaa minulle. En ole saanut oikein mitään ylimääräistä aikaiseksi. Siksi päätin jo eilen illalla, että tänä aamuna leivon pitkästä aikaa. Niin myös tein.

Iltapäivälenkillä kuljin naapurin ihanien suomenlampaiden ohi. Ne sulautuvat kauniisti maiseman väreihin.

Kaivoin esille viime talvena aloittamani Quilty Fun Sew along -tilkkutyön.  Idea oli sellainen, että työtä ommeltiin vähitellen. Kerran viikossa netissä julkaistiin aina jonkin osion ohje. Käytin työhön pelkkiä jämäkankaita, mutta mielestäni siitä on tulossa mukavan värikäs. Viimeksi olen ommellut sinisen postimerkkireunuksen. Nyt yritän saada vaalean kankaan riittämään vielä kapeaan kehykseen. Uloin, leveä kehys tulee ehkä beigestä kankaasta, jossa on pieniä punaisia kirsikoita. Ajattelin nyt pakottaa itseni ompelukoneen ääreen. Jospa konkreettinen käsillä tekeminen auttaisi väsymykseen.

Työ näyttää tässä vaiheessa tällaiselta.