Välillä on hyvä pudota

Eilen olin tyttären kanssa ratsastamassa. Sain alleni Sorjan. Ilmeisesti olin jättänyt satulavyön liian löysälle, sillä puolessavälissä tuntia kesken laukan satula valahti Sorjan selästä ja minä tietysti putosin. Lasku oli pehmeä ja kivuton, ja nousin heti takaisin satulaan, vyön kiristämisen jälkeen tietenkin. Putoaminen aina silloin tällöin tekee oikeastaan hyvää.

Tunnin alussa oli jo näin valoisaa.

Koko ryhmä mahtui samaan kuvaan.

Kohta laukataan.

Miten tässä näin kävi? Mihin Sorja jo ehti?