Vanha villapaita

Joskus käsitöitä tehdessäni ajattelen, että tuotan vain täytettä kaappeihin. Ajattelen joskus sitäkin, että vuosikymmenien päästä ehkä lapseni ja lapsenlapseni tuskailevat tyyliin "ei tuollakaan mitään tee, mutta ei kai sitä voi poiskaan laittaa, kun se on äidin/mummin tekemä". Tällainen ajatus kävi mielessä esimerkiksi edellisen postauksen tilkkutyön kanssa.

Kuitenkin itse tehdyssä, hyvästä materiaalista tehdyssä tuotteessa voi parhaimmillaan olla käyttöarvoa pitkäänkin. Näin ajattelin, kun tänään pesin villapaidan, jonka tyttäreni oli jättänyt pyykkikoriin.

Neuloin tämän paidan 13-vuotiaana, siis yli 30 vuotta sitten. Tuntuu kummalliselta, että sen ikäisenä olen tehnyt näin ison käsityön. Malli on klassinen revontulineule, ja muistan valinneeni hyvää väriyhdistelmää pitkään kotipaikkakuntani lankaliikkeessä, jota ei tietenkään enää ole olemassa. Harmaiden osioiden neulominen oli puuduttavaa, mutta kirjoneuleosioiden tekemisestä muistan nauttineeni.Langat olivat hyvät, sillä paita ei ole mennyt miksikään paljosta käytöstä ja useista pesuista huolimatta. Olin oikeastaan jo unohtanut koko neuleen, kunnes se muutama vuosi sitten putkahti esiin eräästä laatikosta. Hienointa kuitenkin on, että pukeutumisen suhteen tarkka teinityttäreni haluaa käyttää tätä. Se on hänelle juuri sopivan kokoinen.