Keskeneräistä ja valmista

Käsityö on ollut luonteva, tasapainottava osa jokaista päivääni viime aikoina. Työn alla on monenlaista vähitellen etenevää, ja välillä saan jotain valmiiksikin.

Ompelin helmikuun osuuden tammikuussa aloittamaani peittoon. Sen työnimi voisi olla Puutarhapeitto, sillä se on värikäs ja kuvioissa on kukkia ja lehtiä.

Helmikuussa peittoa kasvatettiin koiranhammasreunuksella ja vihreillä kaitaleilla. Onnistuin ompelemaan terävät kulmat, mikä ei ole kovin helppoa.

Sukkia on syntynyt parin sukkaparin viikkotahdilla.  Pitkävartinem, pohkeesta muotoiltu malli on hyvä ja jo niin tuttu, että voin neuloessani katsoa televisiota tai kuunnella äänikirjaa.

Näissä sukissa lanka on Regiaa, jonka sävyt on nimetty soitinten mukaan. Tämän värisävyn nimi on saksofoni.

Ja lankana jälleen Regia ja värit Arnen ja Carlosin norjalaisista perinneneuleista poimimat ja suunnittelemat.

Maanantai-iltana kävin punontakurssin aloitusillassa. Kyseessä on lyhytkurssi, joka kokoontuu perjantai-iltana sekä lauantaina ja sunnuntaina. Aion tehdä jotain järvikaislasta, mutta maanantaina innostuin opettajan minulle antamista kartoista. Suikaloin ne leikkurilla kaitaleiksi, jotka pitäisi taitella nelinkerroin. Perjantaina punon niistä jotain.

Kartoissa sattui olemaan juuri oikea ympäristö: alue, jolla asumme.

Oli sääli leikellä kartat, mutta maanmittaushallitus oli lahjoittanut ne sillä edellytyksellä, että niitä ei jätetä ehjiksi.Katsotaan, mitä näistä syntyy perjantaina.