sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Tammikuukin kohta takana

Olen tainnut ollat jonkinlaisessa talvihorroksessa, mistä kertoo se, etten ole saanut kirjoitettua tänne oikein mitään. Olen kyllä tehnyt kaikenlaista, mistä olisi voinut kirjoittaa: leiponut, ratsastanut Piirrolla, tehnyt pieniä käsitöitäkin.

Eilinen auringonpaiste teki ihmeitä ja sai ajattelemaan, että se vaihe talvea, joka on minulle väsyttävä ja passivoiva, on takanapäin.Tämän oivalluksen kunniaksi tein heti aamulla lettutaikinan ja paistan lettuja sitä mukaa, kun perheenjäsenet heräävät. Yksi kyllä ehti lähteä jo ennen omaa heräämistäni metsälle.
Söin itse ensimmäisen letun, sillä lapset nukkuvat vielä. Pilkoin lisukkeeksi appelsiinia ja tiristin vielä sitrunamehua päälle - ihana yhdistelmä!

Tein lettutaikinan tehosekoittimella, jonka annoin itselleni (ja välillisesti koko perheelle) joululahjaksi. Olen käyttänyt tätä lähinnä smoothieitten valmistukseen, mutta haluan ryhtyä kokeilemaan siitä kaikenlaiseen ruuanlaitton. Lettutaikina syntyi puolessa minuutissa ja kannusta on hyvä kaataa taikinaa suoraan pannulle.
Tietenkin halusin punaisen KitchenAidin. Tässä näkyy käden käänteessä syntynyt lettutaikina.


 Taikinaan käytin tietysti omia munia. Huomaan odottavani toukokuuta, että saisin kanaparven tänne omaan pihaan. Alla on pari joulun aikaan otettua kuvaa parven talvikodista.

Osa valkoisista kanoista on anoppini; minun parveeni kuuluvat kukko, värillisen maatiaiset ja kolme valkoista heinäkuun lopussa kuoriutunutta "pikkutyttöä". Ne tunnistaa pienestä heltasta ja ruskeista jaloista. Ne aloittivat joulukuussa munimisen.

Kanat ovat munineet ihmeen hyvin pimeästä ajasta huolimatta. Maatiaiset munivat ruskeita, pikkutytöt vaaleanruskeita ja aikuiset valkoiset rouvat (anoppini kanat) valkeita munia.

Neulomisinto alkoi palata loppuvuodesta, mutta mitään kovin ihmeellistä en ole saanut aikaan. Neuloin mielestäni kauniit kuviolapaset, ja olin iloinen, kun tyttäreni otti ne heti omakseen.

Nämä lapaset neuloin TeeTee Pallas -langasta. Olivat lapasiksi aikaa vievät mutta mukavat neuloa.

Jossain vaiheessa syksyä tilasin Craftsyn alennusmyynnistä tällaisen lankasetin: kyseessä on Cloudborn-niminen aivan ihana perulainen villalanka. Kuvanottovaiheessa olin käytänyt jo kanervansävyisen vyyhdin, josta jäi pieni kerä tähteeksi.
Tein kanervanvärisestä langasta kaulurin ja ukkosensinisestä langasta myssyn ja lapaset. Olen käyttänyt tätä settiä koko talven. Vielä olisi violetti ja smaragdinvihreä vyyhti käyttämättä, mutta en ole vielä keksinyt, mitä niistä tekisin.

 Joulun jälkeen sain valmiiksi Talvipeittoon kuuluvat tyynynpäälliset. Nuo tilkkupinnat tikkautin Töölön tilkkupajassa samalla kertaa kuin peitonkin. Jatkossakin aion tehdä niin, sillä tyynyt ovat nyt kaikilta osin yhtenäiset peiton kanssa.


Pidän näistä tyynyistä ja pelkään, että jonain päivänä karvainen kaveri järsii niitä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti