Tällä viikolla on taas vaihteeksi satanut ihan joka päivä. En viihdy märällä pihalla, joten sateella kotona ollessani joko luen tai ompelen. Olen lukenut tänä kesänä paljon, mutta en ole jaksanut kirjoittaa lukukokemuksistani. Niistä kirjoittaminen vaatisi liikaa ajattelua. Alla olevassa kuvassa näkyy osa kesän aikana lukemistani kirjoista. Kun katson kuvaa, huomaan asetelleeni ne jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen. Ylärivin kirjat eivät ole suotta valikoituneet Keltaiseen kirjastoon ja Otavan kirjastoon. Niitä yhdisti ehkä se, että kaikissa kuvataan yksilön osaa ison, käänteentekevän muutoksen edessä. Eniten minua puhutteli Jhumpa Lahirin Tulvaniitty. Miten tartuin siihen vasta nyt? Onneksi tartuin. Muut kirjat ovatkin kirjaston uutuushyllystä. Alarivin kirjat olivat ylärivin kirjoja juonikeskeisempiä ja siksi viihdyttävämpiä ja kevyempiä, vaikka käsittelevätkin rankkoja aiheita: nuorten itsemurha-aaltoa, saattokodin elämää ja terrorismia.
Olen ommellut kaikennäköistä tavoitteenani saada kangasvarasto hupenemaan. Esimerkiksi eilen illalla syntyi kotelo, jossa koko perheen passit pysyvät tallessa ja järjestyksessä. On mukava ajatella, että syyslomalla tämä pääsee käyttöön.
En erityisemmin pidä Unikko-kankaista, mutta käytin nämä palat tähän työhön sillä ajatuksella, että Suomen passit kulkevat suomalaista suunnittelua edustavan kankaan suojissa.
Tässä kotelo on avattuna. Oikealla on tilaa passeille (yhteen taskuun mahtuu kaksi passia päällekkäin), vasemmalla on korttitaskuja ja tilaa, johon voi sujauttaa matkaan liittyviä papereita.
Ja sitten kotelossa on vielä vetoketjulla varustettu tasku, josta kuvassa pilkottaa paperia.
Systeemi suljetaan magneettinapeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti