maanantai 30. toukokuuta 2016

Aika voisi pysähtyä

Mielestäni toukokuussa luonto on parhaimmillaan, samoin piha. On vähän harmi, että työn vaatimusten takia niistä ei ehdi kunnolla nauttia. Ajattelen, että aika voisi vaikka pysähtyä toukokuiseen lauantaihin tai sununtaihin. Tässä syitä:

Puut kukkivat eikä kaiken kasvu ole vielä liian ylenpalttista ja hallitsematonta.

Alppikärhö aloitti kukinnan aikaisin.

Koristeomenapuun kukat saisivat pysyä paikallaan koko kesän.

Särkynytsydän

Kirsikkapuu on aivan täynnä kukkia.

Kuusi vuotta sitten istutettu Keltakaneli kasvaa hitaasti, mutta nyt siinä on ensimmäistä kertaa näin paljon kukkia.
Pirjakin on pienestä koostaan huolimatta aivan täynnä kukkia.

Tämä on kuivassa paikassa viihtyvä manteli.

Kuivan, paahteisen paikan kukkija tämäkin: sammalleimu.

Kanat nauttivat lämmöstä. Ne kylpevät kuivassa hiekassa, ja tipujen olen nähnyt loikoilevan auringonpaisteessa kyljellään ja välillä jopa selällään.

Vappu

Kaneli

Tiput kuopivat ja kylpevät mielellään tarhan sisään jääneen hortensian alla.

Ratsastamassa kävin niin perjantaina kuin sunnuntainakin.

Perjantaina allani oli Aatu. Tuntui erilaiselta, sillä olen koko alkuvuoden yhtä kertaa lukuun ottamatta ratsastanut Piirrolla.

Sunnuntaina palasin Piirron selkään. Oli mukavaa.

2 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia ihanista kukkaloistoista! Ja yksi syy lisää ajan pysäyttämiseen: luonnossa vihreä on heleää ja kaunista, ei vielä semmoista tunkkaista vihreää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Löysit juuri oikean sanan kuvaamaan loppukesän pöhähtänyttä vihreää: tunkkainen. Mutta toisaalta kesä on ihana silloinkin.

      Poista