Pimeyden tuomaa ongelmaa ei ehkä olisi, jos luonnollisen valon vähenemisen myötä myös arkielämän velvollisuudet, kuten työhön liittyvät asiat, vähenisivät samassa suhteessa. Näin ei ole, joten vähäisen valon kanssa pitää koettaa elää. Kartoitan taas kaikenlaisia pieniä keinoja, jotka tuntuvat helpoilta, ei-pakonomaisilta.
Tässä niistä muutama:
 |
| Lauantaiaamuinen leivonta on minulle pimeään, kylmään aikaan mieluista. Tämä kuva on otettu viikko sitten. Silloin leivoin taas kokojyväleipää, joka onnistui hyvin. Taikinan kohotessa kaivoin joulukyntteliköt esiin. Niissä on jotain lempeää, lohdullista ja turvallista, vaikkeivät ne kovin tyylikkäät ole. |
 |
Huomaan ostavani mielelläni erilaisia hedelmiä marraskuussa, jolloin niitä on yllättävän hyvin tarjolla. Niistä kokoan usein iltapala-annoksia, joille lapset ovat antaneet nimen "hedelmäsetti". Tänä aamuna kokosin lapsille ja tyttären yökyläkaverille tällaisen setin aamupalan päätteeksi nautittavaksi. |
 |
Kukkiakin olen antanut itselleni luvan ostaa. Marraskuussa huomaan valitsevani keltaisia kimppuja, vaikka muutoin en keltaisesta pidä. Tai pidän keväällä, kun narsissit ja krookukset kukkivat. Sitten mukaani tarttui houkutteleva leivontalehti, jonka ohjeita voisin kokeilla. Voi olla, että tänään leivon perinteisen tiikerikakun. |
Luulen, että viihtyisin hyvin ympäristössä, jossa valoa riittäisi tasaisemmin ympäri vuoden. Vielä reilu pari viikkoa sitten olimme viikon valoisassa, aurinkoisessa ja väreiltään kauniissa paikassa. Lokakuussa voi olla tällaistakin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti