Kanaemo huolehtii

Minusta on mukavaa seurata, kuinka Kaneli hoitaa seitsemää tipuaan. Se näyttää mallia, kuinka syödä ja juoda, sekä huolehtii, että kukin tipu pysyy turvallisella etäisyydellä. Eilen Kaneli johdatti tiput ensimmäistä kertaa nurmikolle tarhan ulkopuolelle. Siellä se näytti, kuinka jaloilla kuopsutetaan maata ja etsitään syötävää.

Kaneli pitää tiput lähellään.

Tarhan oviaukolla se näytti kuopimisen mallia.

Se vei tiput hetkeksi läheiseen kukkaistutukseen.

Kaneli huolehtii koko ajan, että parvi pysyy koossa.

Vielä kurkistus kanatarhan taakse...

...ja sitten takaisin tarhaan.

Iltaisin tiput istuskelevat emon siipien suojissa.

Osa tipuista on kanelin alla, ja ne kurkkivat välillä sulkien lomasta.

Kaneli ja seitsemän tipua

Olin viikon poissa Kotipihasta, ja sillä aikaa Kanelin hautomista munista oli kuoriutunut seitsemän tipua. Ne ovat nyt viiden vuorokauden ikäisiä. Kaneli hoivaa niitä antaumuksellisesti: se pitää niitä siipiensä suojissa ja ajaa liian lähelle tulevat häiritsijät pois. Nyt ymmärrän aiempaa paremmin, mitä sanonta "hoivata kanaemon tavoin" tarkoittaa.

Välillä Kaneli on tipujen kanssa pesässä...

...välillä se vie ne ulos.

Se pysyy jatkuvasti jälkikasvun lähellä höyheniään pörhistellen.

 Puolisoni löysi huikean hyvän vattupaikan, jonne suuntasin tänä aamuna. Viivyin kaksi tuntia ja sain kerättyä kuusi litraa. En muista, milloin olisin ollut vastaavalla apajalla. Huomenna uudestaan, ja varmaan ylihuomennakin.

Tässä vattusaaliini tältä aamulta.

Puolet vatuista pakastin rasioihin,  puolesta keitin hilloa, jota lapset mielellään syövät lettujen ja pannukakun kanssa.

Melkein valmis!

Eilen hain postista paketi, jossa palautui Töölön tilkkupajaan viime viikolla lähettämäni Puutarhapeitto. Soile Kivinen oli tehnyt hienon työn: peittoon on tikattu kelta-ruskeasävyisellä vaihtuvavärisellä langalla lehdyköitä. Olen erittäin tyytyväinen.

Sain äsken tasattua peiton reunat, ja vielä pitäisi kiinnittää kantti. Se on minulla valmiiksi leikattuna ja silitettynä, mutta jään odottamaan kanttausinspiraatiota.

Peitto on tässä levitettynä nurmikolle, mutta eivätpä tikkaukset tässä juuri erotu.

Taustakangas on sama kuin uloin reunus. Koirankarvat eivät siitä juuri erotu. Niitä meidän huushollissa riittää.

Tässä tikkaus näkyy.

Kaarevat linjat sopivat mielestäni tähän peittoon hyvin...

...sillä peiton kuviot nojaavat lähinnä kolmioihin ja neliöihin.

Tässä tikkauskuvia erottuu kaikkein parhaiten.

Hyvä päivä

Aamulla puoliso oli Rukan kanssa metsässä kyyhkytilannetta tutkimassa, ja sain viestinä kauniin kuvan.

Rukka on istahtanut kypsän lakan viereen.
 

Päätimmekin aivan ex tempore lähteä käymään isäni luona, sillä hän tietää muutamia hyviä lakkapaikkoja. Surullista on, ettei hän enää itse pysty niille menemään, mutta mukavaa oli, miten mielellään hän meidät paikoille opasti ja odotteli itse auton luona metsäautotien varrella. Päivä oli mukava: tuli kunnon päälle käyvää liikuntaa ja jonkin verran saalistakin: noin kolme litraa lakkoja.
Tärkeintä oli kuitenkin mukava tunnelma. Kaikki saivat iloa ja vaihtelua päivärutiiniin.

Keitin lakoista hilloa.

Eilen sain valmiiksi Talvipeiton pinnan. Pidän siitä ja toivon, että saan sen tikkautettua syksyn aikana.

Tässä Talvipeiton pinta näkyy kokonaisuudessaan.

Heinäkuu etenee

Tänä kesänä kaikki tuntuu tapahtuvan etuajassa: horsma kukki jo ennen juhannusta ja mustikkaan pääsi ennen kuun puoltaväliä. Mansikan satokausikin on jo miltei ohi. Sunnuntaina kävin poimimassa tämän kesän ensimmäiset mustikat. Kerään yleensä pari kolme litraa kerrallaan, sillä hyvä mustikkakangas sijaitsee aivan lähellä. Ensimmäiset mustikat menivät piirakkaan ja aamupalalla nautittaviksi.

Tämän kesän ensimmäisen mustikkapiirakan tein Sikke Sumarin ohjeella. Kardemummalla maustettu pohja on huippuhyvä: rapea ja piirakan hyvin kasassa pitävä.

Eilen aamulla kävimme läheisellä tilalla poimimassa mansikat. Oli jo korkea aika: kypsiä marjoja oli vähän ja osa niistä viime viikon sateiden takia jo aivan homehtuneita. Saimme kuitenkin kerättyä melkein kymmenen kiloa hyviä mansikoita, ja isäntä veloitti vain 20 euroa.

Suurimman osan mansikoista laitoin pakastimeen. Jonkin verran keitin hilloa ja jätin tietysti osan marjoista tuoreena syötäviksi.

Mansikkaoperaation jälkeen - poiminta ja säilöntä oli hoidettu jo aamukymmeneen mennessä - lähdimme veneretkelle koko perheen voimin.

Lapset ovat siinä iässä, että heitä pitää suostutella ja vähän pakottaakin näille retkille.

Veneestä katsottuna Suomi on erityisen kaunis.

Välillä pysähdyimme virvelöimään.

Menimme lopuksi tuttuun niemeen. jossa söimme eväät.

Sadepäiviä

Pari päivää on ollut sen verran sateista ja koleaa, että olen pysynyt sisällä ommellen ja lukien. Sain Talvipeiton hyvään vaiheeseen: kaikki blokit on ommeltu yhteen ja ensimmäinen reunakaitale kiinnitetty. Reunoille tulee vielä lisää tavaraa: ensin tuuman levyinen vaalea reunus ja ylä- ja alapäätyihin tähtikuvioita. Uloimmaksi tulee muistaakseni vielä yksi tumma reunakaitale.

Talvipeitto alkaa olla voiton puolella.

Tässä on peiton kahdestoista blokki, joka on tietenkin kirkko - ei kai se voi puuttua amerikkalaisesta pikkukylästä.

Sadan blokin peittokin on edistynyt, mutta vieläkin on rästissä useita blokkeja. Välillä mietin, saanko tästä työstä enemmän ärsytystä kuin iloa, mutta en kyllä jätä työtä kesken. Sentään yli kolmasosa blokeista on jo valmiina.

Ylimmässä blokissa yrittää keskellä olla sitruuna, jota ommellessani kokeilin ensimmäisen kerran kaarevaa saumaa tilkkutyössä. Oli vaikeaa. Alempi blokki oli helppo, mutta se piti koota ärsyttävän pienistä palasista.

Nämä kaksi tilkkua syntyivät kivuttomasti.

Ja taas aplikointia ja kirjontaa! Kirjontablokkiin olisi oikeasti tullut erittäin yksityiskohtainen kuvio, mutta oikaisin taas reilusti ja tyydyin pelkkään sydämeen.

Uusi yritys

Kanelin ensimmäinen haudontaurakka ei tuottanut tulosta, vaikka se hautoi munia tunnollisesti. Jostain syystä alkiot eivät kehittyneet tai ehkä munat eivät olleet hedelmöitettyjä. Hautomakuume kuitenkin vain jatkuu: Kaneli istuu tyhjässä pesässä, ja jos välillä kannan sen pihalle, se vain pörhistelee sulkiaan ja juoksee takaisin paikalleen.

Toissailtana laitoin pesään uudet munat, joiden päälle Kaneli tyytyväisenä asettui. Voi kun nyt onnistuisi! Voi olla, että vain tiput parantavat Kanelin kuumeen.

Tällä tavoin Kaneli pörhistelee...

...ja lähtee kohti haudontapesää.

 Kanatarhan tämän kevään pesueella on omia rutiinejaan:

Omenapuu on osoittautunut mieleiseksi istuskelupaikaksi. Tässä on koolla kolme kananeitiä.

Kukot ovat kuopimassa kukkapenkissä. Ne pitävät rikkaruohot hyvin aisoissa eivätkä juuri koske istutettuihin kasveihin. Samalla hoituu kasvualustan möyhennyt ja lannoittaminen.

Pidän pioneista, ja niiden kukinta on aluillaan. Toivottavasti ei tule rankkaa sadetta, joka painaa raskaat kukat maahan.

Nämä pionit kukkivat hyvin, vaikka kasvupaikka on aika varjoinen.

Sarah Bernhardt aukeaa aivan pian.

Tämä pioni (muistaakseni Karl Rosenfeldt) ei ole kukkinut pariin vuoteen, mutta nyt siinä on taas nuppuja.

Valkoiset ritarinkannuksetkin aukovat kukkiaan. Ei tuulta ja sadetta, kiitos, että kukkavarret pysyvät pystyssä.

Kissankello on kylväytynyt omia aikojaan sammalleimus sekaan. Toivottavasti se viihtyy ja alkaa levitä.