Uusi yritys

Kanelin ensimmäinen haudontaurakka ei tuottanut tulosta, vaikka se hautoi munia tunnollisesti. Jostain syystä alkiot eivät kehittyneet tai ehkä munat eivät olleet hedelmöitettyjä. Hautomakuume kuitenkin vain jatkuu: Kaneli istuu tyhjässä pesässä, ja jos välillä kannan sen pihalle, se vain pörhistelee sulkiaan ja juoksee takaisin paikalleen.

Toissailtana laitoin pesään uudet munat, joiden päälle Kaneli tyytyväisenä asettui. Voi kun nyt onnistuisi! Voi olla, että vain tiput parantavat Kanelin kuumeen.

Tällä tavoin Kaneli pörhistelee...

...ja lähtee kohti haudontapesää.

 Kanatarhan tämän kevään pesueella on omia rutiinejaan:

Omenapuu on osoittautunut mieleiseksi istuskelupaikaksi. Tässä on koolla kolme kananeitiä.

Kukot ovat kuopimassa kukkapenkissä. Ne pitävät rikkaruohot hyvin aisoissa eivätkä juuri koske istutettuihin kasveihin. Samalla hoituu kasvualustan möyhennyt ja lannoittaminen.

Pidän pioneista, ja niiden kukinta on aluillaan. Toivottavasti ei tule rankkaa sadetta, joka painaa raskaat kukat maahan.

Nämä pionit kukkivat hyvin, vaikka kasvupaikka on aika varjoinen.

Sarah Bernhardt aukeaa aivan pian.

Tämä pioni (muistaakseni Karl Rosenfeldt) ei ole kukkinut pariin vuoteen, mutta nyt siinä on taas nuppuja.

Valkoiset ritarinkannuksetkin aukovat kukkiaan. Ei tuulta ja sadetta, kiitos, että kukkavarret pysyvät pystyssä.

Kissankello on kylväytynyt omia aikojaan sammalleimus sekaan. Toivottavasti se viihtyy ja alkaa levitä.