maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kylpemistä

Lauantaina otim muutamia kuvia kylpevistä kanoista ja tipuista. En väsy seuraamaan kylpemistä, sillä kanoista näkee, miten ne nauttivat. Tarhassa ollessaan ne kylpevät hiekassa, mutta jos ne saavat valita kylpypaikan vapaasti pihalta, ne menevät syyshortensian, alppiruusun tai kevätatsalean alle. Ehkä turvepitoinen multa on niille mieleistä.

Tässä kaksi kanaemoa ja kaksi tipua kylpee noin kuukausi sitten istutetun kevätatsalean alla. Samalla ne torjuvat rikkaruohot.

Tiput - niitä on tässä viisi tai kuusi - ovat yhteiskylvyssä syyshortensian alla. Ne ovat vasta vähän yli kahden viikon vanhoja, mutta kylpeminen on jo jokapäiväistä toimintaa.

Tulen kuvanneeksi kukkoa ja tiputtomia kanoja liian harvoin. Humu on kiltti, hyvä kukko. Se ei uhittele ihmisille ja pitää parvesta huolta. Se juoksee oitis paikalle, jos joku kanoista ääntelee vähänkin poikkeavalla tavalla.

Emokanat laajentavat tipujen reviiriä vähitellen. Tässä ollaan ulkoilemassa tarhan edustalla olevassa perennaistutuksessa. Kanojen olemassaolo on tehnyt kasveille hyvää: ne nyppivät rikkaruohoja, ilmavoittavat kuopimalla kasvualustaa ja tietenkin lannoittavat luonnollisesti.
Pionit kukkivat parhaimmillaan. Kukinta alkoi viime viikolla (vai jo sitä edellisellä?), jolloin otin niistä kuvia.
Sarah Bernhardt viihtyy jättipoimulehtien seurassa kääpiöivän omenapuun alla.

Karl Rosenfeldt availee tässä kukkiaan.

Kaikkein eniten pidän tästä valkeasta Shirley Templestä. Kun kukka on täysin auki, erottuu keskustassa hieman punertavia juovia.

Tämän pionin lajikkeesta en ole ihan varma. Se saattaa olla Sarah Bernhardt. Kaunis se kuitenkin on.

Meillä alkoi viime viikolla pitkäaikaisen haaveeni toteutus, joka on edennyt jo hyvään vaiheeseen. Laitan tässä vaiheessa kuvan ensimmäisestä vaiheesta viime torstailta. Seuraava postaus varmaankin käsittelee tätä asiaa.

Tonttimme on iso, ja tilaa on monenlaisille toiminnoille. Tähän luumupuun (vas.) ja kirsikkapuun (oik.) välimaastoon mallailin keppien avulla riittävän kokoiusta tasaista paikkaa. Jouduin kaivamaan kirsikan lähellä kasvavan pensasmaisen luumun ylös ja siirtämään sen toiseen paikkaan.

Torstaiaamuna paikallinen isäntä kävi kaivamassa pohjan. Saimme kaksi isoa peräkärryllistä multaa myöhempää käyttöä varten. Todennäköisestiu teemme tästä mullasta lisää kohopenkkejä mansikkaa varten.



2 kommenttia:

  1. Onpas kiva katsella ja lukea näitä kanajuttuja, ovat kyllä varmasi mukava seurailla niiden touhuja:)
    Ja mitäs tuohon kaivuukohtaan sitten tuleekaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irma!
      Kanat tuovat paljon iloa. Ja on palkitsevaa, kun kanat vaikuttavat tyytyväisiltä jas munivat hyvin.
      Kaivuukohtaan tulee kunnollinen, tilava kasvihuone, jollaista olen pitkään toivonut. Perustukset on tehty, runko on pystytetty, ja lasien pitäisi saapua huomenna. Voi olla, että huone on jo loppuviikosta valmis. Kokoamme sitä "hitaasti hyvä tulee" -periaatteella.

      Poista