Leivon mielelläni lauantaisin jotain hitaasti valmistuvaa, sillä hitaasti etenevä leivonta tekee hyvää aikataulutetun arjen jälkeen. Toissapäivänä kokeilin leivontaa, jossa hyödynnetään käymismenetelmää. Prosessi kesti useita tunteja, mutta koin sen mielekkäänä. Taikinaan tuli hiivaa minimaalisen vähän, mutta leivästä tuli ihanan ilmavaa, sellaista, jossa on epäsäännöllisen kokoisia ilmareikiä sisällä.
 |
| Taikinasta tuli yksi tällainen suuri pyöreä leipä... |
 |
...ja kolme patonkia.
|
Leipien rakenne oli aika lähellä sitä, mitä haen: kuori oli napakka ja rapea, ja sisus sopivasti reikäinen. Tähän vaikutti ilmeisesti taikinan suuri vesipitoisuus ja korkea paistolämpötila. Maku oli hyvä: tuo käymismenetelmä lisäsi siihen hyvän säväyksen. Aineksina käytin ainoastaan vettä, suolaa, vehnä- ja ruisjauhoja, hieman kaurahiutaleita ja pienen nokareen hiivaa.
Jotain leivän hyvästä mausta kertoo se, että kaikki oli syöty jo samaan iltaan mennessä.
Tähän loppuun lisään kuvan, jonka otin lauantai-iltana kanatarhan luona. Seurailin hetken kanoja ja kukkoa, ja tuli sellainen olo, että ne viihtyvät ja ovat hyvinvoivia. Ei kai se ole ihme: ne saivat liikkua päivän vapaasti kostealla nurmikolla, jonka pintaan selvästi oli noussut kastematoja.
 |
| Humu ja kanoja lauantai-iltana. |
Leivät näyttävät syötävän hyviltä:) ja kanatarha tosi kivalta ruusuineen:)
VastaaPoistaKiitos! Ja mukavaa, että kiinnitit huomiota ruusuihin. Kanatarhan reunukset ovat olleet ilman mitään istutuksia, mutta pari viikkoa sitten korjasin asian. Kuvassa näkyvälle reunalle istutin ryhmäruusuja ja jaloangervoja (ne ovat vielä niin matalia, etteivät näy kuvassa). Tarhan takaseinustalle tein happaman maan istutuksen. Siinä on syyshortensia, kevätatsalea ja alppiruusu. Kaikki taimet sain edullisesti taimimyymälän loppukesän alennusmyynnistä. Toivottavasti istutukset selviävät talvesta vaurioitta.
Poista