Aatonaattona lasten tultua todistusten kanssa kotiin haimme valmiiksi katsotun kuusen.
 |
Rukka pääsi mukaan kuusta hakemaan, mutta irti emme uskaltaneet sitä päästää.
Rukka on valpas...
...ja lempeä.
Iltapäivällä koristelimme kuusen. Siitä tuli kaunis, mutta koska kuusi ei kuvissa pääse oikeuksiinsa, näkyy se alla taustalla.
Rakas Rukka, jo vähän harmaantuva, aloittaa joulun vieton.
Pidän joulukoristeista ja teen niitä mielelläni, mutta tänä vuonna hankin pari koristetta lahjaksi
itselleni.
Toinen on tämä Villeroy & Bochin lumiukkokoriste...
...ja toinen tämä syksyllä Ateenasta tuotu lasinen pallo.
Koska olemme viettäneet joulua kaikessa rauhassa kotona, on minulla ollut aikaa kahteen tärkeään asiaan: lukemiseen ja neulomiseen. Aloitin aatonaattona Leo Tolstoin Anna Kareninan. Olen sen
joskus yli 20 vuotta sitten opiskellessani lukenut, mutta onneksi palasin siihen uudestaan. Raskaslukuisrlta tuntuneen alun jälkeen teos hienoine ihmiskuvauksineen imaisi mukaansa, ja nyt huomaan lukevani hitaasti ja säästellen, että lukemisen iloa riittäisi pitkään. Yllätyin siitä, että tällä lukukerralla koen Levinin, Annan veljen ystävän, Annaa paljon kiinnostavammaksi henkilöksi.
Eilen illalla jäin kohtaan, jossa Levin miettii, miten saisi tilanhoidon toimimaan paremmin. Hän on aikeissa luovuttaa puolet tiluksistaan palkollisten viljeltäviksi. Anna ja Vronski puolestaan tahollaan kärvistelevät, kuinka heidän tulisi toimia.
Sain tänä aamuna noin viikko sitten aloittamani oikean käden lapasen valmiiksi peukaloa ja viimeistelyä lukuun ottamatta. Aika hidasta on tällaisen kirjoneuleen neulominen. Ei voi katsoa televisiota samalla.
Lapasen kämmenpuolella on kukkia...
...ja toisella puolella hevosen pää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti