Lempipeitto

Tähän asti tekemistäni tilkkupeitoista pidän ehkä eniten "Lilja ja pioni"-nimisestä peitosta, jonka ompelin vuonna 2013.  Ehkä pidän siitä siksi, että tikkasin sen käsin, mikä oli todella aikaa vievä, mutta kummallisella tavalla miellyttävä prosessi. Ajattelin asiaa tänään, kun mietin uuden ison tilkkutyön aloittamista, vaikka Talvipeitto on vielä kesken. Siksi teki mieli kirjoittaa jotain lempipeitostani ja tallentaa se parin kuvan muodossa blogiin.

Talvella 2014 valmistunut peitto on tässä kuvassa aivan uusi. Kuvakulma näyttää kummalliselta, mutta peitto  on levitettynä
lattialle. Peitto on ollut jatkuvasti käytössä, ja pesukoneessakin se on käynyt useaan otteeseen kärsimättä mitenkään.

Tässä kuvauksessa tikkaukset erottuvat jonkin verran...

...ja tässä vielä paremmin. Tikkasin huolellisesti ja lyhyin pistoin mm. sydämiä ja tähtiblokkeihin sopivia kaarevalinjaisia kuvioita. Huh huh. Oli työlästä.

Voisin ajatella ryhtyväni käsin tikkaukseen uudellen, jos peitto ei olisi kovin iso ja jos voisin pitää 

peittoa jatkuvasti jollekin riittävän isolle tasolle levitettynä. Tällainen voisi olla tilanne ehkä vajaan kymmenen vuoden päästä, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Muistan, että tätä peittoa tikatessani 

tuntui rasittavalta, kun keskeneräinen peitto lojui viikkotolkulla olohuoneessa, yleensä kirjahyllyn päällä, etteivät koirat sitä riepottelisi. Tikkaus sujui silloin helpoiten niin, että levitin peiton ruokapöydälle ja tikkasin sen ääressä. 

Nyt joululomalla peitto on kulkeutunut olohuoneen sohvalle, jossa on hyvä löhöily- ja lueskelupaikka. Olen huomannut muidenkin kuin itseni viihtyvän peiton alla.

Joku on juuri lähtenyt peiton alta.