Takkatulen ääressä

Takkatulen ääressä oleminen tekee hyvää minulle. Siinä vähän kuin huomaamattaan hiljentyy olemaan itsensä kanssa. Tällaisia hetkiä on ollut nyt alkuvuodesta päivittäin, ja niiden aikana aika usein neulon tai luen tai vain olen.

Vakionojatuolini vieressä olevalla pöydällä on tällä kertaa eilisen lehti, tilkkutyökirja sekä hetki sitten aloitettu neule.

Seuraakin minulla on: koirat nauttivat lämmöstä rentoina ja liikkumatta.

Juuri nyt kaipaan lämpöä sen takia, että iltapäivällä ollut ratsastustunti reippaudestaan huolimatta jätti sormet ja varpaat niin kylmiksi, ettei palelu tahdo lakata millään. Purevasta pakkasesta huolimatta oli mukavaa Piirron kanssa.   

Piirto tänään ennen tuntia