Pitkästä aikaa aamulla tuntui viileältä - ihana tunne yli kuukauden kestäneen, jo tukalaksi käyneen hellejakson jälkeen. Kello on vasta kahdeksan, mutta silti olen saanut aika paljon aikaan:
 |
| Tein sämpylätaikinan kohoamaan. |
 |
| Tutkin ja ihailin omenoita. Ovat syöntikypsiä ja raikkaan makuisia. |
|
Toivotin Ranelle hyvää huomenta. Tervehdin sitä aina tarhaan mennessäni, sillä se on minua ovella vastassa. Kun se saa rauhassa huomata tuloni ja väistyä, sillä ei ole tarvetta nokkia varpaitani.
|
Tarkistin, että kanoilla on kaikki hyvin. Vaikutti olevan.
|
| Vein ekstra-aamupalaksi yön yli liotettuja herneitä, jotka tuntuvat menevän kuin kuumille kiville. |
Iltapäivällä kiskoin enimpiä rikkaruohoja istutuksista ja katkoin kuihtuneet ritarinkannusten varret. Ruohokin on leikattu, joten piha näyttää hyvältä. Puutarhatöiden jälkeen lähdin vielä ratsastamaan Rusinalla.
Rusina tallissa karsinassaan.
 |
| Rusinan harja oli leikattu siiliksi. Se kuuntelee tarkkaan takaa kuuluvia ääniä. |
Nyt sivuilta kuuluu jotain...
...ja välillä pitää suunnata korvat eri suuntiin. Ajatella, jos ihmisenkin korvat paljastaisivat, mistä päin tulevia ääniä kulloinkin kuuntelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti