sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kanajahti ja elämysmatka Pöljälle

Heti aamusta innostuin leipomaan pullaa, sillä se on helppo ja hyvä välipala lapsille päivinä, jolloin sisällä käydään vain kääntymässä.

Voisilmäpullat ovat poikani suosikkipullia. Joku on jo rohninut pelliltä yhden.

Olin päästänyt kanatarhan väen vapaaksi pihalle ennen leivontasessiota. Mennessäni rehuautomaattia 
täyttämään huomasin, että Rane, Hissu ja kolme kanatyttöä olivat karanneet ojan yli ja vattu-
horsmapöheikön läpi naapurin pihaan. Näytti jo uhkaavasti siltä, että ne saattavat mennä p***omaan 
heidän takaovensa edustalle. Alkoi aikamoinen kanajahti, sillä karkurit eivät olleet ruoalla 
houkuttelusta tietääkseenkään. Ryntäilystäni kanojen perässä olisi saanut oivaa materiaalia 
Hauskoihin kotivideoihin, mutta onneksi kukaan ei ehtinyt kuvaamaan. Muutama höyhenkin rytäkässä irtosi. Perheen miesten tultua avuksi saimme karkulaiset viimein tarhaan. Olivat 
silminnähden voipuneita ja vähän säikähtäneitäkin reissustaan ja emännästä, joka käyttäytyi aivan eri 
tavalla kuin normaalisti.




Karkuretken johtajakukot reissunsa jälkeen.



Veli-Matti ei osallistunut karkuretkeen, mutta lohdutti kahta säikähtänyttä kanaa mökissä.

Ennen puoltapäivää lähdin lasten kanssa kohti Pöljän kotiseutumuseota, jossa vietettiin Pikku Marjan päivää. Onneksi menimme, sillä ympäristö oli ihana ja katsottavaa ja koettavaa riitti. Lapset viihtyivät! Elämykset alkoivat jo menomatkalla: takapenkkiläiset vaativat pysähdyksiä, että saivat ikuistaa matkan varren yksityiskohtia puhelintensa kameroilla. Minäkin otin joitain kuvia.


Nyt ollaan jo lähellä. Vielä vähän matkaa hiekkatietä pitkin. 






Maitolaiturilla Pöljän Puustellin tilan edustalla.

Kotiseutumuseollakin oli pieni maitolaituri.




Vitsi täällon ihanaa, oli tyttöjen mielipide.




Kami sai alpakkakuumeen nousemaan.

Tässä välissä pääsimme tutustumaan vasta kunnostettuun upeaan Pöljän pysäkkiin. Kiitos ihanalle kollegalle ja ystävälle, joka avasi ovet meille! En tajunnut ottaa kuvaa omalla kameralla, sillä kuvasin kahta naista aseman edessä heidän kamerallaan.




Pöljän vierailun päätti virkistävä uinti kotiseutumuseon rannassa.


Olen huomannut parhaiden elämysten löytyvän usein läheltä ja olevan mittakaavaltaan pieniä, juuri niin kuin tänään. Illansuussa pääsin vielä hevosen selkään, ja illalla aiomme katsoa jonkin kaikille sopivan elokuvan. Hieno päivä kokonaisuudessaan!
Kersa höristelee korviaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti