Hengähdystauko

Työhön liittyvät asiat ovat viimeisen parin viikon aikana vieneet ehkä liikaakin aikaa ja tilaa ajatuksista. Onneksi pääsiäinen tarjoaa muutaman vapaapäivän mittaisen hengähdystauon. Haluan vain olla kotona ja tehdä jotain konkreettista. Siksi puin kotia edes vähän pääsiäisasuun.

Muistin kylvää pääsiäisruohon ajoissa mummin vanhoihin kakkuvuokiin. Koristeena on ehkä kymmenen vuotta sitten marmorioimiani munia. Levitin ruokapöydälle vielä pari vuotta sitten kutomani poppanaliinan, jonka värit valitsin sointumaan marmorimunien kanssa.

Silloin kymmenisen vuotta sitten askartelin osan marmoroiduista munista ikkunakoristeiksi. Ne sopivat ruokailuerkkeriin hyvin.

Tämän kauniin kanan on poikani askarrellut muutama vuosi sitten.

Kuluneen viikon aikana ratsastus tarjosi pari tervetullutta hengähdystaukoa. Sunnuntai-iltana ratsastin Piirrolla. Meillä sujui oikein hyvin, mutta loppuverryttelyn aikana, kun jo ratsastin vähän löyhin ohjin, Piirto säikähti läheisessä metsikkörinteessä hankiaisella laskevaa lumilautailijaa. Se pukitti minut selästä, mutta onneksi maahan päätynyt kuperkeikkani oli aika rento. Ajattelenkin, että putoaminen aina silloin tällöin tekee hyvää ja kasvattaa nöyryyttä.

Piirto ennen tuntia....

...ja tunnin alussa.

Eilen sain taas alleni Piirron. Tunti meni mukavasti, vaikka ratsu yritti välillä temppuilla peräpäällään pukittelemalla. Osasin viime kerrasta viisastuneena varautua tällaiseen. Ärisin Piirrolle vähän, ja lopputunnin se oli hyvin säyseä ja myötäävä.

Piirto, jonka mielelläni omakseni ottaisin, jos olisi varaa.