Lukemisia

Lomaviikko on puolessa, ja olen saanut luettua kaikessa rauhassa kaksi hyvää romaania. Ne olivat hyvinkin erilaiset mutta kumpikin teos sai herätettyä ajatuksia.

Olen pitänyt kaikista lukemistani brittikirjailija Kate Atkinsonin teoksista, mutta Hävityksen jumala (2015) nousi niistä kärkisijalle. Teoksen henkilögalleria on sama kuin Elämä elämältä -romaanissa. Aikahaarukka on laaja: teoksessa liikutaan 1920-luvulta 2010-luvulle, mutta päähuomio on 1940-luvussa ja erityisesti ilmasodassa, jota Britannia kävi Saksaa vastaan. Päähenkilö Ted on lentäjä, johon lukijan on helppo kiintyä ja jonka mukana tuntea iloa ja kärsimystä. Atkinson liikkuu taitavasti eri aikatasoilla, ja erityisesti pidin hänen luomansa kertojan tavasta paljastaa jo etukäteen asioita, joita henkilöt tulevat myöhemmin kokemaan. Romaanin loppu yllättää ja laittaa ajattelenaan entistä enemmän sitä, mikä tragedia sota on yksilötasolla. Moni elämä jää elämättä ja monet mahdollisuudet toteutumatta.

Eteläkorealaisen Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä (2008) kuvaa aivan toisenlaista kulttuuria. Silti ihmisten suhteet näyttävät noudattavan samansuuntaisia lainalaisuuksia. Tämä kirja sai minut ajattelemaan sitä, kuinka helposti näemme kanssaihmiset vain jonkin tietyn roolin edustajina.  Esimerkiksi äiti on äiti, ei ihminen unelmineen ja salaisuuksineen. Pitäisi lukea enemmän aasialaista kirjallisuutta.


Helmikuun paras lukukokemus oli ruotsalaisen Per Olof Sundmanin Insinööri Andreen ilmapurjehdus (1969), johon tartuin Bea Uusman Naparetken innoittamana. On sääli, että teos oli siirretty kirjaston varastoon, josta se kuitenkin minulle onneksi kaiveltiin. Sundman oli valinnut kertojan ääneksi Knut Fraenklin, jonka näkökulmasta traaginen naparetki hahmottuu. Hieno teos, jonka paikka olisi kirjaston "Kannattaa lukea" -hyllyssä eikä varastossa, jonne se varmaan taas päätyy.

 Helmikuussa luin myös Laura Lindstedtin Oneironin. Lukukokemus oli ristiriitainen. Välillä teos oli jotenkin niin raskas ja hankala, että olin jättää sen kesken, mutta sitten taas välillä niin kiinnostava, että piti lukea eteenpäin.  En oikein tiedä, mitä tästä sanoisin. Kaikkien teoksessa kuvattujen naisten elämään ja tietenkin kuolemaan liittyi paljon surullisia asioita, mutta teoksen ajatus kuolemasta oli kuitenkin lohdullinen.