Ulkoilua ja käsitöitä

Tänään aurinko paistoi, ja menimme jäälle pilkkimään ja keväisestä säästä nauttimaan.

Jäällä oli ihanan kirkasta ja valoisaa.

Karvainen kaveri oli tietysti mukana.

Seurueemme tavaroineen levittäytyi jäälle.

Joutsenet ovat olleet maisemissa jo pitkään.

Jäältä tultua ompelin Talvipeittoon toisen päätykaitaleen, mutta en jaksanut vielä kiinnittää sitä. Tämä oli isotöinen, ja olinkin leikellyt palaset vähän kerrassaan odottamaan.

Tässä näkyy osa päätykaitaleesta. Siinä on yhteensä viisi isoa ja viisi pientä tähteä.

Sain nyt pääsiäisenä valmiiksi pitsikuvioiset sukat, joiden ohje oli Cookie A:n kirjasta. Malli vaati keskittymistä ja jatkuvaa ohjeen tarkkailua, ja siksi näiden neulominen vei yllättävän paljon aikaa. Lisäksi jouduin purkamaan ensimmäisen sukan kantapään, kun tajusin sen olevan väärässä kohdassa kuviopintoihin nähden. Onneksi nykyään puran mielelläni, jos huomaan tehnneeni virheen.

Sukista tuli hyvät.

Käsitöitä

Eilen ompelin kolme osaa sadan blokin peittoon ja sain työn taas ajan tasalle. Seuraava ohje tuleekin jo huomenna, mutta näitä on aika mukava ja vaivaton ommella.

Nämä kolme blokkia ompelin. Yläoikealla olevan tilkun keskiruutuun olisi pitänyt valita neutraali taustakangas ja kirjoa siihen linnunsilmäpistoilla isoäidinneliö. En pidä kirjomisesta, joten valitsin keskusruuduksi kuvioidun kankaan. 

Talvipeiton kymmenes blokki, Kaupungintalo, valmistui viime viikolla. Peitto alkaa olla loppusuoralla: enää kaksi blokkia jäljellä. Sitten onkin vuorossa niiden yhdistäminen ja peiton molempiin päätyihin tulevien tähtikuvioisten reunakaitaleiden ompeleminen.

Hetkinen...kuka on vallannut sohvan päiväuniaikaan? Rukkahan se siinä, ja joku ystävällinen sielu on peitellyt sen.

Eilen sain punottua viime viikon kurssilta tähteeksi jääneestä pajusta toisen ruokintakatoksen. Katon yläosa ei onnistunut yhtä hyvin kuin kurssilla tekemässäni katoksessa, mutta lopputulos on vähintään tyydyttävä, ehkä hyväkin.

Tämän ruokintakatoksen ripustin omenapuuhun. Tarjolle laitoin maapähkinöitä. Pitää seurata, miten linnut ottavat uutuuden vastaan.

Hengähdystauko

Työhön liittyvät asiat ovat viimeisen parin viikon aikana vieneet ehkä liikaakin aikaa ja tilaa ajatuksista. Onneksi pääsiäinen tarjoaa muutaman vapaapäivän mittaisen hengähdystauon. Haluan vain olla kotona ja tehdä jotain konkreettista. Siksi puin kotia edes vähän pääsiäisasuun.

Muistin kylvää pääsiäisruohon ajoissa mummin vanhoihin kakkuvuokiin. Koristeena on ehkä kymmenen vuotta sitten marmorioimiani munia. Levitin ruokapöydälle vielä pari vuotta sitten kutomani poppanaliinan, jonka värit valitsin sointumaan marmorimunien kanssa.

Silloin kymmenisen vuotta sitten askartelin osan marmoroiduista munista ikkunakoristeiksi. Ne sopivat ruokailuerkkeriin hyvin.

Tämän kauniin kanan on poikani askarrellut muutama vuosi sitten.

Kuluneen viikon aikana ratsastus tarjosi pari tervetullutta hengähdystaukoa. Sunnuntai-iltana ratsastin Piirrolla. Meillä sujui oikein hyvin, mutta loppuverryttelyn aikana, kun jo ratsastin vähän löyhin ohjin, Piirto säikähti läheisessä metsikkörinteessä hankiaisella laskevaa lumilautailijaa. Se pukitti minut selästä, mutta onneksi maahan päätynyt kuperkeikkani oli aika rento. Ajattelenkin, että putoaminen aina silloin tällöin tekee hyvää ja kasvattaa nöyryyttä.

Piirto ennen tuntia....

...ja tunnin alussa.

Eilen sain taas alleni Piirron. Tunti meni mukavasti, vaikka ratsu yritti välillä temppuilla peräpäällään pukittelemalla. Osasin viime kerrasta viisastuneena varautua tällaiseen. Ärisin Piirrolle vähän, ja lopputunnin se oli hyvin säyseä ja myötäävä.

Piirto, jonka mielelläni omakseni ottaisin, jos olisi varaa.

Pajunpunontaa

Punontakurssi jatkui vielä tänään, ja käytin materiaalina pitköstä aikaa pajua. Punoin pienen ruokintakatoksen, jonka kanat saavat käyttöönsä.

Tässä ruokintakatos on valmiina.

Tarkoitukseni on punoa toinen samanlainen kotona, joten seuraava kuvasarja muistuttaa minua työvaiheista.

Tässä on tarvikkeet kahteen katokseen: porakoneella  rei'itetyt vanerikiekot pohjaksi ja pari nippua pajua. 

Loimipajut kiinnittyvät kiekon alapuolelle.

Aluksi punoin muutaman avoimen tukipunoskerroksen. Niistä muodostui ruokintakatoksen alareuna.

Sopivalle korkeudelle tuli ristipunontakerros...

...jonka jälkeen jatkoin ranskalaisella laitapunoksella.

Katon kavetessa yhdistin loimipajuja ja aivan katon harjalla punoin ristipunontaa.

Lopuksi katkoin joka toisen loimipajun alareunasta ja päättelin ne katoksen alareunaan.

Opettelin kurssilla taittelemaan lahjakasseja. Tekniikka oli selkeä. Materiaalina voi käyttää kaikenlaista paperia kuten tapettia, karttoja ja aikakauslehden sivuja.

 Näistä lahjakasseista puuttuvat vielä sankanarut.

Kaislanpunontaa

Osallistun jälleen punonnan viikonloppukurssille. Eilen illalla ja tänään punoin järvikaislarasioita.

Tässä näkyvät kaislojen lisäksi työvälineet: puinen muotti, vasara ja pieniä nauloja sekä sakset ja märkä puuvillavaate.

Ensimmäisen rasian reuna on päätelty.

Tämän rasian punoin eilen illalla. Se on punottu suoralla palttinasidoksella.

Tänään päätin kokeilla vinopunontaa, joka on tässä alulla.

Punonta etenee.

Välillä työ pitää kääriä märkään pyyhkeeseen tai vaatteeseen, ettei se kuivu. Kuivuvat kaislat kun katkeilevat helposti.

Vinopunosrasia on reunanpäättelyvaiheessa. Näyttää erittäin sekavalta.

Lopputulos kelpaa. Reuna jäi vähän löysäksi, mutta seuraavalla kerralla pyrin napakampaan lopputulokseen.

Vielä isompi hauki ja muutakin

Aamulla olimme taas jäällä. Tällä kertaa avannosta nousi melkein kahdeksankiloinen hauki.

Karvainen kaveri on pieni tähän hauenjötkäleeseen verrattuna.

Ison hauen pyrstö pilkistää pilkkijakkaran kalasäiliöstä.

 Iltapäivällä menimme ratsastamaan. Minä sain taas mennä Piirrolla ja tytär Eltonilla. Harjoittelimme puomeja ja kavaletteja sekä avotaivutusta. Oli hyvä tunti ja aurinkokin paistoi.

Piirto oli tänäänkin eteenpäin menevä ja miellyttävä.

Pari tilkkublokkiakin ompelin, jotta pysyn sadan blokin peiton etenemistahdissa mukana.

Blokki 8 (vas.) oli helppo. Mökkiblokin seinien reunat näyttävät omituisilta, mutta lopullisessa peitossa katon ulkopuolelle menevät seinän osat katoavat saumanvaroihin.

Aurinkoa ja joutsenia! Ja iso hauki.

Vietimme aamupäivän jäällä tässä aivan Kotipihan tuntumassa. Lapset lähtivät hiihtäen ja minä kävellen koirat mukanani. Puoliso oli mennyt jo tunti pari aiemmin pilkkimään. Sää oli paras mahdollinen: aurinko paistoi eikä tuullut ollenkaan. Keväisen tunnelman viimeisteli yhtäkkiä kajahtanut joutsenten huuto, ja näimme huutajat: kolme joutsenta lensi ylitsemme. Ne olivat ensimmäiset joutsenet, jotka tänä keväänä näin.

Tytär hiihtää edellä...

...ja poika saapuu suksilla hieman eri reittiä hankiaista pitkin.

Mies oli saanut pilkillä tämän kuusikiloisrn hauen!

Rukkakin pääsi poseeraamaan ison hauen kanssa.

Isä ja tytär pilkillä

Isä ja poika pilkillä

Koirat nauttivat vapaana olosta. Kohta paistetaan makkaraa.

Uusi sukkamalli

Sain valmiiksi sukat, joiden malli oli minulle uusi. Ohje on Cookie A:n Suloisimmat sukat -kirjasta. Malli houkutti minua pitkään, mutta tuntui, etteivät lankavarastossani olevat liukuvärjätyt langat sopineet sen toteuttamiseen. Ostinkin sitten kerän yksiväristä Nallea, jolla päätin testata ohjetta.

Sukissa on kaunis jalkapöydän päälle kiertyvä pitsineulekaitale. Varsi on 3 o, 3 n -joustinneuletta. 

Tässä pitsikaitale näkyy lähikuvassa. En ollut ennen tehnyt tällaista langankiertojen avulla toteutettavaa kuviota. Pienen pähkäilyn jälkeen kuvion toteuttaminen sujui helposti.

Pidän mallista ja todennäköisesti neulon tällaiset sukat toistekin.

Lukemisia

Lomaviikko on puolessa, ja olen saanut luettua kaikessa rauhassa kaksi hyvää romaania. Ne olivat hyvinkin erilaiset mutta kumpikin teos sai herätettyä ajatuksia.

Olen pitänyt kaikista lukemistani brittikirjailija Kate Atkinsonin teoksista, mutta Hävityksen jumala (2015) nousi niistä kärkisijalle. Teoksen henkilögalleria on sama kuin Elämä elämältä -romaanissa. Aikahaarukka on laaja: teoksessa liikutaan 1920-luvulta 2010-luvulle, mutta päähuomio on 1940-luvussa ja erityisesti ilmasodassa, jota Britannia kävi Saksaa vastaan. Päähenkilö Ted on lentäjä, johon lukijan on helppo kiintyä ja jonka mukana tuntea iloa ja kärsimystä. Atkinson liikkuu taitavasti eri aikatasoilla, ja erityisesti pidin hänen luomansa kertojan tavasta paljastaa jo etukäteen asioita, joita henkilöt tulevat myöhemmin kokemaan. Romaanin loppu yllättää ja laittaa ajattelenaan entistä enemmän sitä, mikä tragedia sota on yksilötasolla. Moni elämä jää elämättä ja monet mahdollisuudet toteutumatta.

Eteläkorealaisen Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä (2008) kuvaa aivan toisenlaista kulttuuria. Silti ihmisten suhteet näyttävät noudattavan samansuuntaisia lainalaisuuksia. Tämä kirja sai minut ajattelemaan sitä, kuinka helposti näemme kanssaihmiset vain jonkin tietyn roolin edustajina.  Esimerkiksi äiti on äiti, ei ihminen unelmineen ja salaisuuksineen. Pitäisi lukea enemmän aasialaista kirjallisuutta.


Helmikuun paras lukukokemus oli ruotsalaisen Per Olof Sundmanin Insinööri Andreen ilmapurjehdus (1969), johon tartuin Bea Uusman Naparetken innoittamana. On sääli, että teos oli siirretty kirjaston varastoon, josta se kuitenkin minulle onneksi kaiveltiin. Sundman oli valinnut kertojan ääneksi Knut Fraenklin, jonka näkökulmasta traaginen naparetki hahmottuu. Hieno teos, jonka paikka olisi kirjaston "Kannattaa lukea" -hyllyssä eikä varastossa, jonne se varmaan taas päätyy.

 Helmikuussa luin myös Laura Lindstedtin Oneironin. Lukukokemus oli ristiriitainen. Välillä teos oli jotenkin niin raskas ja hankala, että olin jättää sen kesken, mutta sitten taas välillä niin kiinnostava, että piti lukea eteenpäin.  En oikein tiedä, mitä tästä sanoisin. Kaikkien teoksessa kuvattujen naisten elämään ja tietenkin kuolemaan liittyi paljon surullisia asioita, mutta teoksen ajatus kuolemasta oli kuitenkin lohdullinen.

Naistenpäivä

Leivoin naistenpäivän kunniaksi Mehevän appelsiinikakun Valion uudella ohjeella. Raaka-aineena oli mm. appelsiinin makuista rahkaa. Kypsän kakun päälle valutettiin sitrussiirappi, joka keitettiin appelsiininehusta, voista ja sokerista. Kakku sai imeä siirapin kaikessa rauhassa, ja hyväähän tästä tuli.

Tässä kakku on valmiina tarjottavaksi. Osa appelsiinisiivuista valahti paiston aikana taikinan alle. Seuraavalla kerralla lisään ne kakun päälle vasta paiston puolessavälissä. 

Kakun paistuessa tein kaksi puuttuvaa osaa sadan blokin peittoon. Tästä lähtien riittää, että ompelen vain kaksi blokkia viikossa. Seuraavan ohje julkaistaan torstaina.

Blokki 6 ei ollut mitenkään vaikea, mutta jouduin purkamaan monta kertaa. Vihreät ja oranssit palat eivät millään olleet sattua kohdalleen. Lopputulos on kuitenkin hyvä.

Blokki 7 on mielestäni suoraan sanottuna omituinen, mutta tulipahan tehtyä. Tässä ei ole varsinaista tilkkutyötä ollenkaan. Kuuden tuuman neliön keskelle tuli tällainen kirjontakuvio. No, kai se sulautuu kokonaisuuteen  yhtenä tilkkuna muiden joukossa. En edelleenkään lukeudu kirjonnan ystäviin.