keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kanatarhan päivä

Kanojen hoito ja seuraaminen rytmittävät mukavasti päivää. Aamuisin päästän kanat ulos, sirottelen maahan vähän kaurahiutaleita sekä vaihdan raikkaan veden ja lisään tarvittaessa rehua automaattiin. Iltapäivällä oman kahvihetken aikoihin vien kanatarhaan jotain pientä hyvää kuten vesiheinää, auringonkukansiemeniä tai raejuustoa. Vesimeloni oli suurta herkkua, samoin maissintähkien jämät.
Illalla katson, että kaikki on hyvin ja suljen kanatalon luukun. Alkuun linnut vetäytyivät taloon jo yhdeksän aikaan, mutta nyt ne kukkuvat ulkona lähes yhteentoista. 

Kanojen päiväohjelmaan näyttää kuuluvan ruokailua, tepastelua, kuopsuttamista, jalkojen ojentelua ja siipien sukimista. Ne selvästi nauttivat lämmöstä ja auringosta, sillä aurinkoisina hetkinä ne loikoilevat vierekkäin nurmella. Iltapäivisin ne viettävät pitkän lepohetken joko kanatalossa tai ulkona. Ne ovat myös oppineet pyydystämään kärpäsiä, hyttysiä ja muita ötököitä. Kukkopoikien olen huomannut jonkin verran uhittelevan ja isottelevan toisilleen, mutta muutoin niiden elämä on sopuisaa. Ei hullumpaa elämää tuo kananelämä!
Iltapäiväoleilua kanatarhassa.

Nimet kanatarhan asukkaille pitäisi tietenkin antaa. Olen ajatellut antaa niille sellaisia nimiä, jotka ovat toukokuun nimipäiväkalenterissa - ovathan nämä kuoriutuneet toukokuussa. Yksi kukoista saa nimekseen Touko. Toinen voisi olla Osmo. Kolmannen voisin antaa hyvään kotiin, jos joku haluaisi kukon. Muutoin toivon, että sekin voisi jäädä tähän parveen. 

Tuossa nimeämisessä ongelmana on se, että kaikki viisi kanaa ovat niin samannäköisiä, etten erota niitä toisistaan yhtä lukuun ottamatta. Tuo yksi on kaikista pienin kananen, ja sitä huomaan kutsuvani Ruusuksi. Ruusu viihtyy omissa oloissaan ja se on rohkea ja utelias: ei esimerkiksi säikähdä häkin takana nuuskivaa karvaista kaveriani ollenkaan. Pitäisi varmaan hankkia erivärisiä nilkkarenkaita, joiden avulla yksilöt voisi erottaa. 






Ruusu


Päivälevolla auringossa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti