Kesäkuun parin ensimmäisen viikon aikana olen lukenut nämä kirjat. Ne tarttuivat kirjaston uutuushyllystä Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa lukuun ottamatta. Erityisesti pidin juuri Teemestarin kirjasta, joka oli vaikuttava tulevaisuuteen sijoittuva kuvaus. Miljöönä on Pohjois-Suomi, jonka ilmasto on lämmennyt ja jossa kansalaisten veden saantia rajoitetaan. Mielestäni Itäranta on luonut uskottavan, pelottavan mahdollisen tulevaisuudenkuvan, jossa kunkin yksilön elämä on melkoista selviämistaistelua.
Samoin pidin intialaisen Kishwar Desain Postimyyntilapset-romaanista, jonka aihe on kamala. Se kuvaa hedelmöityshoitojen ja kohdunvuokrauksen ympärillä pyöriviä ilmiöitä, lähinnä köyhien intialaisnaisten riistoa. Asko Sahlbergin Yö nielee päivät kuvaa Suomesta Ruotsiin paremman elämän toivossa lähteneen miehen elämää. Päähenkilö edustaa itselleni täysin vierasta, vähän vastenmielistä miestyyppiä, ja siksi en oikein pitänyt kirjasta. Jokin teoksessa kuitenkin sai minut lukemaan sen loppuun asti. Siinä kuvattiin hyvin siirtolaisten vaikeaa, syrjäytynyttä asemaa.
Coetzeen kirja Jeesuksen lapsuus oli syvällinen mutta ei vaikea. Siinäkin oli kysymys
ulkopuolisuudesta. Päähenkilöt olivat sodan jaloista meren yli toiseen maahan paenneet yksinäinen
pikkupoika ja ikääntyvä mies, joka ryhtyy huolehtimaan pojasta. Ali Smithin Oli kerran kello nolla oli erikoinen mutta kiinnostava. Siinä mitättömän oloinen tilanne (eräs mies linnoittautuu
puolituntemattomien ihmisten vierashuoneeseen viikoiksi) hahmottuu useiden kertojien kautta, ja sitä kautta romaanin sisältö laajenee käsittelemään vakavia asioita, esim. lapsen menettämistä ja vaikean lapsuuden jättämiä jälkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti