torstai 12. kesäkuuta 2014

Satakieli se on!

Takapihamme takana olevassa koivikossa taitaa olla satakieli. Näköhavaintoa ei vielä ole, mutta kuulohavaintoja sitäkin enemmän. Laulu on monimuotoista, ja sitä pitää oikein pysähtyä kuuntelemaan. Ihan niin kuin Lauri Viidan Pohjan satakieli -runossa kuvattu lintu tämäkin yksilö laulaa "illasta puoliyöhön" ja herää taas "laulajan työhön" auringonnousun aikaan. Tuossa runossa linnun huomanneen lapsen isä ja äiti eivät usko satakielen asustavan heidän pihassaan ja väheksyvät lapsen huomioita. Lopulta lapsi kivittää linnun kuoliaaksi, jotta voi todistaa sen olemassaolon vanhemmilleen. Minulle riittää pelkkä ääni, ja takapihalla laulava lintu saa laulaa rauhassa. Toivottavasti se viihtyy Kotipihan tuntumassa pitkään.

Tiput aloittavat päivänsä heti aamukuuden jälkeen. Silloin avaan kanatalon luukun, ja ne saavat liikkua vapaasti jaloittelutarhassa koko päivän. Äsken ottamassani kuvassa näkyy viisi tipua. Luulisin helttojen koon perusteella, että etualan tiput ovat kanoja ja takavasemmalla oleva olisi kukko. Toivottavasti kukkoja ei olisi kovin montaa, sillä tuntuu ahdistavalta ajatella liioista kukoista eroon hankkiutumista.

 Eilisestä alkaen tiput ovat saaneet harjoitella matalalla orrella olemista. Osalla se onnistui jo hyvin. Nyt lähden lenkille karvaisen kaverin kanssa.






Orrella näyttäisi olevan kukko ja seurana kaksi kanatipua. Taustalla kolme tipua ottaa aurinkoa.


Tämä poika on aina valmiina lähtemään lenkille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti